Voisi tietysti ajatella, että turvallisuuspolitiikan painoarvo ja keskeisyys on nyt selvästi kasvanut ja että uudessa pääministerin roolissa (hänen toimiessaan tärkeimpänä poliittisena vallankäyttäjänä) voisi olla tarpeen lisätä tämän alueen tukea kansliassaan.
Noin ylipäänsä meidän tilanteemme sotkuisuus riippuu pitkälti siinä, että myös presidentille on jätetty selkeätä mutta sangen epämääräisesti muotoiltua roolia ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tätä voisi tietysti selkeyttää niin että valtioneuvosto olisi entistä keskeisempi toimija ja presidentti-instituutio sitten entistä symbolisempi ja epäpoliittisempi tekijä taustalla. (Sanon vähän innottomasti, koska en nähnyt mitään tarvetta enää uudistaa perustuslakia Koiviston ajamien muutosten jälkeen. Mutta kun kerran tälle tielle lähdettiin niin tehtköön se sitten selväksi.)
Noin ylipäänsä meidän tilanteemme sotkuisuus riippuu pitkälti siinä, että myös presidentille on jätetty selkeätä mutta sangen epämääräisesti muotoiltua roolia ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Tätä voisi tietysti selkeyttää niin että valtioneuvosto olisi entistä keskeisempi toimija ja presidentti-instituutio sitten entistä symbolisempi ja epäpoliittisempi tekijä taustalla. (Sanon vähän innottomasti, koska en nähnyt mitään tarvetta enää uudistaa perustuslakia Koiviston ajamien muutosten jälkeen. Mutta kun kerran tälle tielle lähdettiin niin tehtköön se sitten selväksi.)
Viimeksi muokattu: