Tukholma-syndrooma, sitä tässä eletään. Suomi on ollut jollain tavalla aina Iivanan panttivankina. 90-luvulla oli lyhyt aikaikkuna jolloin heikko Venäjä ei omilta ongelmiltaan pystynyt Suomea uhkaamaan ja kiristämään. Valitettavasti vain tuolloin naiivi, lapsenomainen usko roskavaltion demokratisoitumiseen valtasi Suomen, päättäjiä myöten. Baltit - sattuneesta syystä - eivät tuohon hullutukseen mukaan lähteneet vaan painuivat Natoon heti tilaisuuden tullen. Suomi taas, no, tässä sitä ollaan, löysähkössä hirressä edelleen.