En ihan laittaisi samaan koriin. Toki noita alkoi alun jälkeen olla vähän liikaa, mutta maaliskuussa 2020 oli kyllä ihan tilauskin. Sipilä yritti jotain omituista pressan uudenvuoden puheen ja jenkkilän kansakunnan tila-puheen kopiota ja maalasi itse vielä kuvan jostain suoranaisesta kriisitilanteesta.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
MM-päiväraportti: Iso-Britannia ja Puola putosivat takaisin divisioonaan, Ranska taisteli urhoollisesti Ruotsia vastaanLue lisää »
-
Leijonat selvisi säikähdyksellä tuskaisasta Tanska-haasteestaLue lisää »
-
Kun Liiga täyttyi tšekkitähdistä – 1980-luvulla alkanutta ilmiötä taustoitetaan uutuuskirjassa, jonka valtti on lukuisat aikalaistarinatLue lisää »
-
Paluun tekevä Lukko laati strategian naisten ja tyttöjen jääkiekolle − liiganousu tavoitteena kolmen vuoden sisälläLue lisää »
-
Leijonat hakee tappiokierteen katkaisua tällä kokoonpanolla tärkeässä Tanska-ottelussaLue lisää »
-
Boston voitti PWHL:n avausfinaalin, Susanna Tapani osuiLue lisää »
Sanna Marinin hallitus
- Viestiketjun aloittaja Ylläpito
- Alkaa
- 2 607 320
- 21 526
Muista nyt sentään, että vähän aikaa sitten Marin operoi somessa hallituksen päätöksiä peruen ja hallituskumppanin ministeriä kouluttaen. Pääministeri siirtää hallituksen sisälle kuuluvat keskustelut suoraan someen ja muuttaa hallituksen sopimia päätöksiä.
Demarijohto (2 x vpj) on kilvan kertonut etteivät he oikeasti kannattaneetkaan allekirjoittamaansa aloitetta, jossa eläkeläisten taskuun tungetaan lisää rahaa nuorten piikkiin. Kun Marinin puolue joutui ongelmiin kiljusensa ja hönöjen kansanedustajiensa enemmistön kanssa, totta kai Marin hyvittelee nuorten suuntaan. Ja totta kai se oli vain pelkkää läppää, ei hän mitään tarkoittanut.
Ajatellaanpa jos Orpo tai Purra ja puolueensa enemmistö olisi toiminut samoin. Arvaan, että olisi kaikkien aikojen somekohu YLE:n johdolla päällä. Miten voi eduskuntaryhmän enemmistö tukea varapuheenjohtajineen ja sitten selitellä paskaa pois niskastaan ja Orpo/Purra laittaa höpötason twiittejä. Miten ne kehtaavat!
Demarit on kyllä uskomaton ryhmä. Mutta sellainen puheenjohtaja kuin on puoluekin.
hammer lynx
Jäsen
Onhan tämä hallitus ihan surkea. Työkalupakissa ei ole kuin kaksi työkalua; lainanotto ja veronkorotukset.
Ehkä kannattajakunnalle nämä riittävät mutta hirvittää tulevien polvien puolesta. Pelottaa että nämä myyvät vielä meidän pohjavedet monikansallisille yhtiöille.
Ehkä kannattajakunnalle nämä riittävät mutta hirvittää tulevien polvien puolesta. Pelottaa että nämä myyvät vielä meidän pohjavedet monikansallisille yhtiöille.
Ja lisäksi viesti oli luonnollisesti huumoria, jota ei politiikasta pidä kitkemän pois. Jostain olen kyllä lukenut, että läpällä heitetty-selitys ei ole uskottava, kun ollaan töpätty somessa. Tietysti tässäkin voi olla variaatioita somekirjoittelijan puoluetaustan mukaan.
Marinin pitäisi valita vuoden selittäjäksi. Senioreita ketuttaa tällainen pellejen perseily.
Hols Nilgerssön
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Nykäskylän ylpeys, Bunch of jerks
Musta jotenkin tuntuu, että te loukkaantuneet ette välttämättä ole SDP:n äänestäjiä.
Harkimon pelleilyä Tik Tokissa seniorit eivät pysty todistamaan, koska he eivät siellä ole.
Olen äänestänyt demareita joskus Paasion aikoihin. Siitä on jo jonkin aikaa. Olen joskus äänestänyt jopa SKDL puoluetta. Olen tyypillinen liikkuva äänestäjä.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että kumman Paasion aikana.
Kiitos kysymyksestä. Pertti Paasion aikana näin tapahtui. Rafael oli kyllä esillä aikanaan hyvin paljon ja seurasin demareiden tekemisiä jo silloin, mutta en äänestänyt niin nuorena vielä silloin. Politiikkaa olen seurannut jo 1970 luvulta asti.
Viimeksi muokattu:
Tässä on nyt ihan mielenkiintoista nähdä alkavatko kannatuskäyrät jossain kohtaa reagoida demareiden(Marinin)julkikuvamuutokseen. Välttämättä demarit ei tästä puolueena edes kärsi, jos Marinin nuorisoa kosiskeleva viestintä osuu maaliin Vihreiden kustannuksella.
Olen kuitenkin melko varma, että demareiden tällä hetkellä näkyvin nelikko Marin, Nurminen, Mäkynen ja Kiuru ei onnistu pitämään puolueen korkeaa kannatusprosenttia eläkeläisten parissa yllä nykyiseen malliin. Rinne vappusatasineen oli tähän parempi hahmo.
Jollekin tai joillekin tulee vuotamaan demareiden vanhempaa äänestäjäkuntaa vielä tässä ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Eikä se johdu mistään yksittäisestä kohusta vaan kokonaisuudesta.
Olen kuitenkin melko varma, että demareiden tällä hetkellä näkyvin nelikko Marin, Nurminen, Mäkynen ja Kiuru ei onnistu pitämään puolueen korkeaa kannatusprosenttia eläkeläisten parissa yllä nykyiseen malliin. Rinne vappusatasineen oli tähän parempi hahmo.
Jollekin tai joillekin tulee vuotamaan demareiden vanhempaa äänestäjäkuntaa vielä tässä ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Eikä se johdu mistään yksittäisestä kohusta vaan kokonaisuudesta.
Minusta tuntuu, että palstalle kirjoittavien Marinista mielensä pahoittaneiden oikeistopopulistien harras toive on, että myös demareita äänestäneet eläkeläiset olisivat pahoittaneet mielensä. Ehkä he eivät kuitenkaan ole. Saa nähdä.
Voinen vastata tähän. Puhutte mielestäni hieman eri asioista. @ultrar puhui käsittääkseni populismista, jota Trump käytti tullakseen valituksi, ja uudelleen valituksi. Hän vertasi Marinin ja Trumpin tapaa kartuttaa suosiota, ei tapaa tehdä politiikkaa. Populismi on yksinkertaisesti määriteltynä kansansuosion kartuttamista kansankiihotuksellisin metodein. Populismi ei ole uusi keksintö, mutta some-aikakausi tuo siihen uuden ulottuvuuden, jota olemme alkaneet useammissakin maissa todistaa. Oikeisto- ja vasemmistopopulistit elävät ideologisten ääripäiden äänillä, siksi näiden ääripäiden kasvattaminen on tärkeää heidän henkilökohtaisille äänimäärilleen, ja siksi populismia pidetään kansaa jakavana metodina - toisin kuin esimerkiksi politiikkaa, joka ei isoja massoja niinkään kiinnosta.
Kun summaat Marinin edesottamukset ”pariin harkitsemattomaan some-päivitykseen”, oletan, ettet pidä häntä populistina, ja sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi. Mutta vaikket näkisi yhtäläisyyksiä Marinin ja Trumpin tavoissa notkua somessa, härnätä ryhmää, jonka vastareaktio (uhriutumisen kautta tai ilman) aktivoi heidän omaa projisoitua äänestäjäryhmäänsä puolustuskannalle, niin Sipilän tuominen vertaukseen tuntuu kaukaa haetulta. Sipilä oli minusta jopa populistin vastakohta. Hänen politiikastaan voi olla montaa mieltä, mutta hän ei tuntunut olevan kovin keskittynyt oman henkilökohtaisen suosionsa tai imagonsa ylläpitämiseen - toisin kuin esimerkiksi Marin.
Asiaosaamiseltaanhan Marin on todella heikko pääministeri. Onkin sääli että ihmiset lankeavat näihin julkisuustempauksiin jotka toimivat aivan laskelmoituna savuverhona. Nyt keskustelu pyörii taas Sannan biletyksen, boomer-sanan, IG:n, Veitolan kyläilyn yms. hötön ympärillä kestävyysvajeen korjaamisen, ilmastonmuutoksen vastaisen työn ja muun pääministerin tehtäviin liittyvän olennaisen asian sijaan. Palstan demaritkin välttyvät näin kätevästi ajattelemasta ikäviä asiakysymyksiä mm. talouden osalta, jossa puolueen "ajattelijat" oikeustieteen ylioppilas Mäkysen johdolla keksivät hyvinkin trumpilaiseen tyyliin vaihtoehtoista talousteoriaa lennosta puhuessaan, ja käyvät vaan ketjussa naureskelemassa pavlovilaisille reaktioille uusimpiin iltapäivälehtikohuihin (joita he eivät tietenkään seuraa) yms. hömppää.
Sinänsä hauska yksityiskohta, että nyt Marin on puolustellut itseään toteamalla, että: "Olen päässyt yliopistoon sen vuoksi, että nämä suuret ikäluokat ovat hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneet ja arvostan sitä suuresti." No, historiaahan Marin ei toki opiskellutkaan mutta kyllä sodan käyneet ennemminkin rakensivat hyvinvointivaltion suurille ikäluokille, jotka sitten oman positiivisen kontribuutionsa vastapainoksi loivat mm. kestämättömän eläkejärjestelmän.
Mitä tulee puheisiin vainosta ja siitä, että pääministerin yksityiselämää ja persoonaa uutisoidaan, Marin nimenomaan itse on valinnut rakentaa poliittista uraansa nimenomaan henkilökohtaisen persoonansa ja yksityiselämänsä avoimen esittelyn varaan. Tällöin altistaa itsensä myös sille, että näitä kommentoidaan muutenkin kuin ihailevaan sävyyn. Ei julkisuudesta voi ottaa vain kivoja juttuja, enkä nyt tietenkään tarkoita että asiattomuudet tai Suomenmaan rimanalitukset olisivat ok.
Ja jos minua pidätte puolueellisena, uskokaa Anu Kantolaa, jota eivät palstan demaritkaan pitäne kovin sinimustana hahmona.
www.hs.fi
Tulee myös muistaa, että yksityiselämää koskevien asioiden jakaminen julkisesti on nykyään iso osa poliittisen imagon rakentamista, Kantola sanoo. Siksi politiikan ja yksityisen elämän sekoittuminen on monissa tapauksissa luonnollista.
”Politiikassa erilaiset ideologiat ovat hämärtyneet ja poliitikon persoona on politiikassa yhä tärkeämmässä roolissa. Sen persoonan kautta poliitikot sitten rakentavat kontaktia kansalaisiin ja äänestäjiin”, Kantola toteaa.
Hänen mukaansa tällä on myös kääntöpuolensa: kun yksityisyyden ovea raottaa julkisuudelle, on sitä enää vaikea sulkea.
Mitä enemmän poliitikko kertoo yksityiselämäänsä koskevista asioista julkisesti, sitä pienemmällä kynnyksellä myös poliitikon kannalta negatiivisia asioita nostetaan julkisuuteen.
”Jos ei anna haastatteluja ja pidättäytyy oman kodin oven avaamista, julkisuudessa on vain vähän materiaalia, mitä käsitellä. Kun sen oven on kerran avannut, media voi katsoa, että siitä on lupa mennä koska vain. Se saattaa tuottaa myös ikävää julkisuutta, mihin pitää varautua.”
Sinänsä hauska yksityiskohta, että nyt Marin on puolustellut itseään toteamalla, että: "Olen päässyt yliopistoon sen vuoksi, että nämä suuret ikäluokat ovat hyvinvointiyhteiskunnan rakentaneet ja arvostan sitä suuresti." No, historiaahan Marin ei toki opiskellutkaan mutta kyllä sodan käyneet ennemminkin rakensivat hyvinvointivaltion suurille ikäluokille, jotka sitten oman positiivisen kontribuutionsa vastapainoksi loivat mm. kestämättömän eläkejärjestelmän.
Mitä tulee puheisiin vainosta ja siitä, että pääministerin yksityiselämää ja persoonaa uutisoidaan, Marin nimenomaan itse on valinnut rakentaa poliittista uraansa nimenomaan henkilökohtaisen persoonansa ja yksityiselämänsä avoimen esittelyn varaan. Tällöin altistaa itsensä myös sille, että näitä kommentoidaan muutenkin kuin ihailevaan sävyyn. Ei julkisuudesta voi ottaa vain kivoja juttuja, enkä nyt tietenkään tarkoita että asiattomuudet tai Suomenmaan rimanalitukset olisivat ok.
Ja jos minua pidätte puolueellisena, uskokaa Anu Kantolaa, jota eivät palstan demaritkaan pitäne kovin sinimustana hahmona.
Julkisuus | Kuuluuko pääministerin yksityiselämä aina julkisuuteen vai pitääkö rentoutumiselle jäädä tilaa? Näin asiantuntijat arvioivat uutisointia poliitikoista
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen pitää nyrkkisääntönä sitä, että asioista, joilla on vaikutusta julkisen tehtävän hoitamiseen, tulee uutisoida.
www.hs.fi
Tulee myös muistaa, että yksityiselämää koskevien asioiden jakaminen julkisesti on nykyään iso osa poliittisen imagon rakentamista, Kantola sanoo. Siksi politiikan ja yksityisen elämän sekoittuminen on monissa tapauksissa luonnollista.
”Politiikassa erilaiset ideologiat ovat hämärtyneet ja poliitikon persoona on politiikassa yhä tärkeämmässä roolissa. Sen persoonan kautta poliitikot sitten rakentavat kontaktia kansalaisiin ja äänestäjiin”, Kantola toteaa.
Hänen mukaansa tällä on myös kääntöpuolensa: kun yksityisyyden ovea raottaa julkisuudelle, on sitä enää vaikea sulkea.
Mitä enemmän poliitikko kertoo yksityiselämäänsä koskevista asioista julkisesti, sitä pienemmällä kynnyksellä myös poliitikon kannalta negatiivisia asioita nostetaan julkisuuteen.
”Jos ei anna haastatteluja ja pidättäytyy oman kodin oven avaamista, julkisuudessa on vain vähän materiaalia, mitä käsitellä. Kun sen oven on kerran avannut, media voi katsoa, että siitä on lupa mennä koska vain. Se saattaa tuottaa myös ikävää julkisuutta, mihin pitää varautua.”
No enpä todellakaan näe. Marin on kerran twiitannut get over it ja nyt sitten tämä boomer-kohu. Onkin mielenkiintoista, kuinka olemattomin ansioin ja teoin Marinista on tullut suurelle osalle kansaa saatanasta seuraava, ylöspäin. Perussuomalaiset miehet ja kokoomuksen (sekä kepun) dieselmaasturisiiven ymmärtää, heille nuori, vasemmistoliberaali naispääministeri on joka tapauksessa painajainen. Tässä kohtaan Trump-vertaus on osuva: aivan kuten USA:ssa sekopäisimmät rebut pelkäävät demokraattien vievän aseet ja vauvat pois, Marinin pelätään vievän autot ja vuosikymmenien saatossa saavutettu asema pois. Jostain syystä AY-Rinteen kohdalla moisia uhkakuvia esitetty, kaikki lähinnä nauroivat miten hän on voinut nousta hommaansa.
Mutta entä sitten liberaalimpi oikeisto? Mikä heitä Marinia niin häiritsee? Riittämätön talouspolitiikka? Ok, no sitä on kyllä harjoitettu ties kuinka kauan. Minä en ihan oikeasti tiedä.
Jos mietitään vertausta Trumpiin metodien osalta, löytyy toki paljon muutakin. Pidän räikeimpänä tapaa perua yhteisesti päätetyt leikkaukset twitterissä ja kouluttaa päätösten mukaan edennyttä ministeriä somessa. Tuttua menoa Trumpin kaudelta.
Minä luulen tietäväni. Marinin hallituksen velkaperintö, talouskasvun supistuminen, kestävyysvajeen mahdollinen kasvu, sosiaaliturvauudistuksen ja työsopimusuudistusten unohtuminen jättää seuraavan hallituksen pulaan.
Erityisesti talouspolitiikasta tullaan vääntämään vielä katkerasti. Demarisilmin kyse on uusien menokehyksen ylitysten vaatimisesta ilmastonmuutoksen takia ja oikeistoliberaalit näkevät tämän - Rinteen ja Marinin hallituksen konkretian tuntien - myös keinona lisätä hallituspuolueiden intressiryhmille rahaa ilmastonmuutoksen ja tulevaisuusinvestointien varjolla.
No hän on myös twiitannut maastapoistumisverosta ja taisipa siinä maalailla kuvaa jostain kansalaisuuden menetyksestä tms. ja nyt pääministerinä hän on sanonut, että pääministerin arvostelun aika ei ole nyt. On täysin kestämätöntä, että demokraattisen valtion pääministeri on sitä mieltä, että häntä ei saa arvostella 24/7.
Tämä pitäisi olla asian oleellisimpia kysymyksiä. Täytyy muistaa, että vaikka Marinista tuli ensin pääministeri ja vasta sitten puolueensa puheenjohtaja, vaikutti hänen valintaansa myös tuleva puheenjohtajuus.
Marin ei ole saanut kasvaa isoon roolin missään vaiheessa, vaan hänet on nostettu edustamaan SDP:tä uuden sukupolven edustajana, joka saa kannatuksen nousuun myös nuorten keskuudessa.
Pelkkä ikä ja sukupuoli eivät kuitenkaan riitä. Jos Marinia vaikka verrataan Li Anderssoniin, oli Andersson jo nuorisojärjestön puheenjohtajana olleessaan vahva nimi ja sai kutsun television keskusteluohjelmiin. Marin on kasvanut enemmän vain oman imagonsa rakentamiseen.
Nyt ei siis ole kysymys poliittisesta ideologiasta, vaan osaamisesta tuoda sitä esille. On Li Anderssonin tai Annika Saarikon näkemyksistä mitä mieltä tahansa, valehtelee itselleen, jos ei sano heillä olevan asiaosaamista. Sanna Marin on lähempänä Katri Kulmunin tasoa.
Poliittiset päätökset olisivat yhtä vaikeita olisi demareiden pääministeri kuka tahansa. Sen verran taitavia (hankalia) keskusta ja Saarikko ovat.
Täyttä asiaa. Marinin demareittain vasemmistolainen ja hieman kiihkoinenkin ideologisuus (esim. kokoomusviha sumentaa toisinaan arvostelukyvyn) voi olla ongelma sinällään mutta kuten sanot, kaikenlaisen ideologian omaavia voidaan arvostella ja arvostaa asiaosaamisen perusteella.
Automaationomaisesti Marinia asiassa kuin asiassa Twitterissä puolustavat toistelevat kyllästymiseen asti kaiken asiapohjaisenkin kritiikin johtuvan siitä että Marin on nuori nainen. Mutta kun meillä on tosiaan muita yhtä nuoria ja huimasti osaavampia naispoliitikkoja. Esimerkiksi Li Andersson, jonka älykkyyttä ja osaamista en minäkään kiistä. Lihän toisinaan suorastaan dominoi puheenjohtakeskusteluja kyeten notkeasti vastaamaan odottamattomiin argumentteihin asiapohjaisesti yleensä laajoihin tietoihinsa perustuen. Hän on sekä taitava keskustelija että asioihin perehtynyt. Marin on jotakuinkin Anderssonin vastakohta, sillä hän on aivan pulassa jos ennalta opetelluilla latteuksilla ja ärähtelyllä ei pärjääkään.
Toinen Twitter-marinistien tyypillinen defenssi jota olen etäältä kummastellut on asiapoliitikoista puhuessa loikata sofismiin: "mikä nyt oikeastaan edes on asiapoliitikko". Kun jättää tyhmän leikkimisen väliin, on aika intuitiivista ja selkeää että asiapoliitikko on sellainen jonka julkinen poliittinen toiminta kohdistuu "asioihin", ei esimerkiksi mielikuvien luomiseen, itsensä brändäämiseen tai yksityiselämän esittelyyn, henkilö- tai puoluekeskeiseen politiikantekoon jne. Tietenkin näissä on laaja harmaa alue ja rajanveto on usein hankalaa, mutta arkkityypit ovat tunnistettavia. Ja jottei taaskaan mentäisi "nuori nainen ei muka ikinä ole asiapoliitikko" -jargonin taakse, niin minusta esimerkiksi Maria Ohisalo on asiapoliitikko. Hänellä on selkeä ydinosaamisalue jossa hän on asiantuntijatasoa ja hänen itsestä lähtevät kannanottonsa keskittyvät suurelta osin tälle alueelle. Ministerintehtävissä hän ei ole täysin onnistunut ja hänestä voi olla montaa mieltä, mutta itse arvostan Ohisaloa ja hän on minusta kiistatta älykäs ja asiakeskeinen. Joku taisi sanoa hänen ministeriydestään, että ei riitä että on pätevä vaan pitäisi olla myös osaava (saatoit olla jopa sinä) ja se osui mielestäni harmillisen hyvin.
Siinä missä esimerkiksi Ohisalolta ja Anderssonilta on helppo löytää ydinosaamisalue, olisin kiinnostunut kuulemaan Marin-faneilta mikä heidän mielestään on Marinin vahvuus asiaosaamisessa. Mikään talouteen liittyvä se ei missään nimessä ole, eikä hänen hyvinvointivaltion rakentamiskommenttiensa perusteella myöskään suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteen ja historian tuntemus. Oma mielikuvani on se, että Marinin vahvuuksia ovat kyky luoda "nuori, moderni ja menevä naisjohtaja" -imagoa sekä tietynlainen peräänantamattomuus, josta on toisinaan hyötyä ja toisinaan haittaa.
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta minua ainakin vituttaa 35-vuotias selfiekuningatar, joka keskittyy oman imagonsa rakentamiseen Suomen hyvinvoinnin kustannuksella. Vähän vaan ravistellaan pääministeri-instituutiota; miksi noinkin ohuella asiaosaamisella Marin on "oikeutettu" tekemään tuollaista? Ajat muuttuu jne. mutta tietyissä asioissa muutoksen toivoisi olevan hallittua, tuollaista egoistista paskaa ei tulisi suoltaa Suomen hallituksen huipulta.
Heh, Politiikkaradiossa puhutaan parhaillaan Ylen uudesta sarjasta Politiikka-Suomi. Tapio Pajunen nosti esiin, kuinka Sanna Marin puhuu ohjelmassa sarjassa epätavallisen demarimaisesti omasta itsestään, eikä niinkään puolueesta.
Pidän Sanna Marinia osaavampana kuin Susanna Koskea, mutta ne oikeistolaiset, jotka näkevät Marinissa vain punaista, voivat leikkiä ajatuksella, että Koski olisi kokoomuslainen pääministeri. Tällä tavalla olisi helpompaa ymmärtää, että Marinin kohdalla kyse on muusta kuin ideologiasta.
Pidän Sanna Marinia osaavampana kuin Susanna Koskea, mutta ne oikeistolaiset, jotka näkevät Marinissa vain punaista, voivat leikkiä ajatuksella, että Koski olisi kokoomuslainen pääministeri. Tällä tavalla olisi helpompaa ymmärtää, että Marinin kohdalla kyse on muusta kuin ideologiasta.
Kyllähän Marinilla on aidosti hyviä johtajaominaisuuksia. Ei se pelkkää imagoa ole.
Mutta aivan kuten todettu, niin hänen oma asiaosaamisensa ja substanssinsa on heikko. Silloinkin voi pärjätä menestyksekkäästi, jos osaa haalia itselleen osaavan avustajakaartin sekä on valmis kuuntelemaan asiantuntijoita. Nyt näyttää siltä, että Marin sukeltaa koko ajan syvemmälle omassa ideologisessa poterossaan ja kaventaa lähipiiriään vain samanmielisiin eli toimii päinvastoin kuin olisi järkevää.
Sipilän arvostus Yleä kohtaan oli nolla, koska hänestä kirjoitettiin kriittiseen sävyyn. Vanhasen keskustelemattomuus nousi isosti esiin toisella pääministerikaudellaan, Lipponen jouduttuaan puhemieheksi rajoitti median työskentelyä eduskunnan tiloissa (oma elämänkokemus Paavon ajalta on sattuneista syistä vähäistä), suomalaisen demokratian merkittävä edistäjä, presidentti Koivisto (RIP) nimitteli mediaa sopuleiksi.
Tyhmää? Ilman muuta. Poikkeuksellista. Valitettavasti ei. Jokaisen poliitikon pitäisi ymmärtää, että median kanssa jää aina kakkoseksi, jos heitä yrittää kampittaa. Persut ovat poikkeus, heidän toimintansa perustuu vastakkainasetteluihin.
Nämä ovat konkreettista politiikkaa, kiitos siis vastauksestasi.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy