Fiilikset tämän suhteen ovat kaksijakoiset. Yhtäältä ottaa pattiin se, että ruuhka-Suomesta siirretään (entistäkin) enemmän rahaa raukoille rajoille vain siksi, että palvelujen pitää olla Äkäslompolon viimeisessäkin kodassa samalla tasolla kuin Eirassa. Myös ottaa päähän, että Etelä-Suomi pääsee maksamaan satojen, ellei tuhansien uusien turhien kepulaisten sotevirkamiesten todennäköisesti hervottoman ylimitoitetut liksat nousevan verotuksen kautta. Niin ja melkein unohdin sen pikkuseikan, että tämä uudistus ei miljardien lisäkustannuksista huolimatta tuo ensimmäistäkään lääkäriä tai hoitajaa lisää eikä nopeuta, vaan päin vastoin hidastaa hoitoon pääsyä.
Plussan puolelle menee sitten se, että jotakin saatiin tässä yhtälössä liikahtamaan. Nyt voi sentään elätellä toivetta, että jokin tuleva hallitus supistaa, vaikka sitten pala kerrallaan, hyvinvointialueiden määrän viiteen, jotka rakentuva olemassaolevien yliopistosairaaloiden ympärille. Tämä toki edellyttäisi sitä, että demarit näyttäisivät Sannalle ovea ja muuttuisivat takaisin keskustavasemmistolaiseksi yleispuolueeksi. En taida pidättää hengitystä tätä odotellessa. Niin kauan kuin Kepun hallituspaikka on kiveen hakattu (ja sehän on jos demarit ja Kokoomus eivät mahdu samaan hallitukseen), maakuntahimmelin olemassaolo ja jopa laajeneminen ovat myös kiveen hakattuja.