Todettakoon myös, että jostain Marinin verovaroilla kustannetuista aamupaloista itkeminen on ihan käsittämätöntä sössötystä. Avoimuuskulma on jäänyt koko keskustelussa lillukanvarreksi, kun ihan todella älykkään ironisesti "Sanna Suuresta" ja muilla "hauskoilla" lisänimillä pääministeristä puhuvat ihmiset meuhkaavat somessa menemään jostain MEIDÄN VEROVAROILLAMME kustannetuista leikkeleistä. Voi nyt herran jestas - sama porukka on ollut koko koronavuoden vaatimassa pääministerin päätä pölkylle milloin mistäkin syystä, joten ei pitäisi yllättyä (kas kummaa, Jatkoajassa tätä jengiä näyttää riittävän paljon enemmän kuin muissa kuplissani), mutta suoraan sanottuna vituttaa lukea tätä keskustelua ja sen tasoa.
Varmasti täällä meuhkataan näistä asioista enemmän kuin muissa kuplissasi. Pelkistäessäsi 845 euron ateriat aamupalaleikkeleiksi, oletan muiden kupliesi olevan melko vasemmalla, ja tämä foorumi kuitenkin sisältää ajattelijoita kaikista yhteiskuntaluokista. Ja tiedoksi muuten, että 845 euron kuukausittaisten leikkeleiden hankkimiseksi itse, siihen olisi kulunut pääministerin kuukausipalkasta yli 2000 euroa (845e+verot). Tuon verran kyseinen etu toi siis pääministerin palkkaan lisää, ja koska Marin pystyi omien moraalikäsitystensä pohjalta määrittelemään tuonkin summan kohtuullisuuden, miksei olisi voinut määritellä samalla itselleen enemmänkin etuutta. Omasta mielestäni on kyseenalaista, että ministerit voivat näin mielivaltaisesti kuitata itselleen etuja, mutta hyväksyn kyllä eriävätkin mielipiteet.
On kyllä ihan mielenkiintoinen kysymys miksi Sanna Marin herättää niin paljon tunteita - puolesta ja vastaan. Olen oikeasti pohtinut tätä itsessäni, koska alunperin tykkäsin siitä illuusiosta, joka Marinista välittyi. Ja vaikka se illuusio osoittautui vääräksi, miksi Marin herättää minussa voimakkaampia tunteita kuin muut poliitikot joista en tykkää? Auktoriteettiasema on varmasti yksi ihan selviö, mutta tässä lienee muutakin.
Pohdin asiaa omien subjektiivisten tuntemusteni kautta:
Yksi syy saattaa olla siinä, että ollessani melko keskellä puoluekenttää (en ole koskaan äänestänyt näitä kyseisiä oppositiopuolueita - pois lukien presidentinvaalien 2.kierros, enkä vasemmistoliittoa), niin isoin matka minulla on molempien laitojen ääripuolueisiin. Demarit ovat olleet perinteisesti se puolue, joka sini-puna-multa kokoonpanosta on ollut lähinnä minua, ja jonka vaalivoittoa olen toivonut, vaikken sitä ole aina äänestänyt. Nyt kun Marin vasemmistoliittolaisena hinaa demareita selkeämmin kohti vasenta laitaa, pois siitä jollaisena haluaisin sen pysyvän, se ärsyttää.
Toinen syy saattaa olla se, etten oikeasti ajattele hänen hoitaneen pääministerin hommiaan kovin hyvin. Koronakriisi joo, mutta jos ottaa huomioon miten poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat meillä oli tähän kriisiin lähdettäessä verrattuna muihin Euroopan maihin (harvaanasuttu maa, turismiköyhyys, sääntöihin tottunut kansa), niin tässä olisi voinut olla taitavalla talousosaamisella tilaisuus murtautua takarivistä vähän paremmille talousnäkymille. Kriiseissä piilee usein myös mahdollisuus, ja mielestäni emme edes yrittäneet tarttua sellaiseen. Talousnäkymämme kuuluvat Euroopan huonompiin, siksi jotain tarvitsee oikeasti tehdä, jotta voimme kääntää velkajunan ympäri. Sen sijaan Marin neuvotteli surkean elvytyspaketin, jonka kautta varmistamme sen, että pysymme edelleen solidaarisesti Euroopan vientimarkkinoiden takarivissä. En väitä, että parempi paketti olisi ollut neuvoteltavissa, mutta oliko Marin ensikertalaisena todella paras henkilö neuvottelemaan noin tärkeää asiaa puolestamme? Varmasti olisi löytynyt joku kehäkettu, joka olisi voinut hoitaa nuo neuvottelut, Marinin paistatellessa huomion keskipisteenä nuorena pääministerinä eurokonkarien keskellä.
Myönnettäköön, että Marin varmaan kuluttanut paljon perslihaksiaan erilaisissa istunnoissa, mutta konkreettisella tasolla hänestä muistuu lähinnä mieleen twiittailu, oman imagon kiillottaminen - jolle on löytynyt paljonkin aikaa, ja puheenvuorot, jossa hän haastanut yrityksiä ja oppositiopuolueenjäseniä - joka on mielestäni ollut tässä tilanteessa typerää. Rehellisesti sanottuna, kun mietin koronakriisiä, mieleen tulee Kiuru ja THL (ja vähän myös Marin, mutta lähinnä silloin kun hän on käynyt twiittisotaa ja heittänyt jonkun THL:n tyypin bussin alle). Ja onhan se totta, ettemme kärsineet koronakriisistä niin paljoa kuin useimmat Euroopan maat, mutta aika vähän laitan siitä Marinin ansioksi.
Kolmas syy lienee hänen tapansa käyttää pääministerin virkaa ideologisten aatesuuntaustensa läpi viemisessä. Sananvapaus on tärkeää ammattini puolesta, jota Cancel culture ja muu identiteettipolitiikka alkavat haastaa enenevässä määrin. Joten joka kerta kun maamme pääministeri alkaa uhriutua niiden kautta, se törmää vähän omaan ideologiaani. Muutenkin koen olevani luonteeltani liberaali yksilönvapauksien kannattaja, ja Sanna Marin vaikuttaa totalitaristiselta valtiovallan kannattajalta, joten ajatuksemme menevät siinäkin ristiin.
Tässä pitkä viesti tuntemuksistani Sanna Marinia kohtaan. Kuten sanoin, nämä ovat minun subjektiivisia tuntemuksiani, saatan olla väärässä, mutta kyse tässä kaikessa oli pohtia syytä miksi Marin herättää juuri minussa niin paljon negatiivisia tunteita.
www.uusisuomi.fi