Katsellaan nyt, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kiinnostuneille mainio HS:n pääkirjoitus (tänään printtinä julkaistu) erityisesti valtioneuvoston kanslian toimista alta:
Kysymykset pääministeri Sanna Marinin ateriaedusta jatkuvat. Niihin on vastaillut myös valtioneuvoston kanslia, tosin erikoiseen tyyliin.
www.hs.fi
Suuri osa tästä(kin) sopasta liittyy tuossa linkitetyssä pääkirjoituksessa olevaan lauseeseen:
" Pääministeri on tiedottanut asiasta pääosin Twitterissä, joka on poliitikolle kätevä kanava, koska siinä saa viestinsä suodattamatta läpi, eikä jatkokysymyksiin tarvitse vastata."
Toinen asia, joka tässä on jäänyt vähälle huomiolle (tai siis ei juuri ole osunut silmään, kun kursiivisesti näitä lueskelen) on VNK:n rooli työnantajana. Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu palkan, tellien, lellien, erilaisten etujen (auto-, ateriat, puhelin yms.) laskeminen ja ilmoittaminen verottajalle. Näin se on niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella.
Hesarissa on parin aukeaman juttu tästä jupakasta. Sieltä pari lainausta:
Alivaltiosihteeri Timo Lankinen, miksi valtioneuvosto ilmoitti aluksi, että pääministerin saama etu oli 300 euroa, mutta nyt se onkin jo noussut 850 euroon kuukaudessa?
”Tuo 300 euroa oli vastaus tietopyyntöihin, joissa oli kysytty aamiaisista. Eikä meillä edes aikaisemmin tiedetty tuota kokonaissummaa. Sehän on vasta nyt selvitetty.”
Työnantaja ei edes tiedä, mitä etuja se on ollut tarjoamassa pääministerille. Kokonaissumma "kateissa". Aivan käsittämätöntä. Tämä kertoo siitä, että VNK:n prosessit eivät ole kunnossa. Ei yksinkertaisesti tiedetä, mikä kuuluu kenellekin, talouden seuranta on ilmeisesti jätetty aivan retuperälle. Väitän, että yksityisellä puolella "kokonaissummat" eivät ole kateissa, ellei niitä ole tahallisesti hämärretty. Eikä julkisellakaan puolella pitäisi olla, mutta tuo saattaa olla jopa totuus. En tiedä kumpi on pahempi: selvien asioiden pimittäminen kertomalla, että "kokonaissumma on kateissa" vai se, että kokonaissumma todellakin on kateissa. Saatanan tunarit!
Valtioneuvoston kanslia on sanonut selvittävänsä verottajan kanssa, miten etua pitää verottaa. Mitä tälle selvitykselle kuuluu?
”Me pyydämme nyt verottajalta lausunnon, kun tästä on ilmennyt epäselvyyttä. Tänään varmaankin verottajalle lähtee lausuntopyyntö. Siinä selvitetään, mikä tämä käytäntö on ollut ja mitkä ovat olleet meidän perusteemme. Ja pyydetään verottajan kanta meidän näkemykseemme.”
Tämä on jo ihan silkkaa paskaa. Vedotaan "epäselvyyteen" ja jotta vetoaminen olisi jotenkin pätevämmän oloista, pyydetään vakuudeksi verottajalta näkemystä. Ei tuossa pitäisi olla mitään epäselvää.
VNK on
julkaissut vastauksensa tähän jupakkaan.
Ohjeessa 17.8.2010 ei puhuta mitään pääministerin ateriaedusta.
Ohjetta on muutettu (huomaa passiivi)
18.6.2019, siis "on muutettu" tarkoittaa, että alivaltiosihteeri, oikeustieteen kandidaatti, Timo Lankinen on muuttanut ohjetta tuolloin. Hassua sinänsä, että ohjeen ensimmäisessä kappaleessa on erikseen mainittu lakipykälä, jonka tulkintaan ohje on annettu.
Lain 6 §:n mukaan pääministerillä on asunto valtion talossa, jonka kunnossapito, lämmitys sekä sisustus kustannetaan ja tarpeellinen henkilökunta maksetaan valtion varoista.
Myöhemmin ohjeessa mennään yli sen, mitä lain 6 §:ssä kerrotaan valtion varoista maksettaviin suorituksiin.
Pääministerin virka-asuntoon kuuluvia muita palveluita ovat muun ohella ruokailuun liittyvät palvelut.
Ja sitten VNK:n
oma selvityspyyntö verottajalle: siinä vedotaan VNK:n itse tekemään ohjeeseen, joka verottajan pitäisi ottaa huomioon. Vittu mikä kehäpäätelmä. Teen lainvastaisen ohjeen -> sovellan ohjetta vastoin lakia -> esitän verottajalle lausuntopyynnön, jossa vetoan itse tekemääni ohjeeseen... Allekirjoittajana alivaltiosihteerin (Lankinen) sijainen Kerkelä. Aarhg.
Kokonaisuutena tämä menee kyllä VNK:n (pitkälti Lankisen) piikkiin. Marin on tässä onnistunut likaamaan takkinsa onnettomalla viestinnällään, mutta silti: Lankinen tässä on sössinyt. Lankinen taisi saada virkansa Kokoomuksen jäsenkirjalla, kuten edellisenkin paikkansa opetushallituksen pääjohtajana. Malliesimerkki siitä, kun sopiva ohittaa nimityksissä pätevät, ja laskun maksaa kansa.