Nykyisessä nopearytmisessä somemaailmassa tuomioita jaetaan itse rakennetuilla perusteilla nopeasti ja ehdottomasti.
Uutinen Marinin aamupaloista julkaistiin viime tiistaina, viisi päivää sitten. Sen jälkeen Marin on antanut useamman lausunnon mediassa ja twitterissä, vastasi mm. eilen ltakymmeneltä toimittaja Liskin kysymykseen, ja ilmoitti, että käytäntö selvitetään.
Tämä ei kuitenkaan riitä somemaailmalle tai medialle, ihmetellään miksi vastauksia ei tule tässä ja nyt. Esimerkiksi toimittaja Liski kiukutteli Marinille vielä tämän jälkeen ja odotti lisäselvityksiä klo 23 lauantai-iltana.
Virkamiesten viestintätaidoissa on parantamisen varaa, he eivät ole tottuneet somemaailman nopeuteen ja pilkun nyppimiseen. Pääministeri on kertonut, että asia selvitetään ja hän täydentää tarvittaessa veroilmoitusta tarvittaessa, mutta tämänkään ei riitä.
Nykyinen poliittinenkeskustelu on loanheittoa ja kohuotsikoita, niin tämäkin. Toimittaja Liski teki loistavaa työtä nostaessaan tämän tapauksen esille, mutta kaikki sen jälkeen on ollut vähemmän loistavaa työtä. Sen sijaan, että hän olisi lähtenyt purkamaan rakenteellista korruptiota asia pohjalta, hän on toiminut tyypillisen kohujournalistin tapaan.
Tässähän ilmeisesti on pienimuotoisia näkemyseroja ja jännitteitä kuinka politiikkaa tehdään ja yhteiskunnallisia kipupisteitä ratkotaan. Ja kuntavaalitkin menossa! Marinin ja hallituksen opponoijat antaa runtua oikein olan takaa kun vaan sauma tulee.
Tää nykynen ilmapiiri on vähän kuin sellanen myrkyllinen lieteallas, joka pienen seesteen jälkeen kerää painetta, lämpöä, massaa, porisee, valuu yli nilkoille tai höyrystyy ja tulee niskaan happosateena.
Nyt on Marin maalitauluna. Seuraavassa vaiheessa kun kenttä kääntyy taas joku muu, yhtä tylysti, yhtä häikäilemättömästi, yhtä opportunisesti.
Eri näkökantojen, ideologioiden sun muiden risteämiskohdissa on toki toimijoita, poliitikkoja, yhteiskunnallisia vaikuttajia jotka pitävät pään kylmänä, osaavat käytöstavat ja pyrkivät asiapitoisella viestimisellä vapauttamaan painetta, välttämään polarisaatiota, tuomaan esille yhdistäviä asioita ja järkiperusteita, välttämään yksinkertaistuksia ja opportunismia.
Mutta lie tuo lieteallas tullut jäädäkseen.