Jos jatkuva elvytys toisi kasvua, oltaisi varmaan jo Kiinan luvuissa. Suomen ”elvytys” on tuottamattoman kansanosan hengissäpitoa ja ylisuuren julkisen sektorin ylläpitoa ja kasvattamista.
Suomi tarvitsisi julkisen sektorin merkittävää pienentämistä ja alhaisempia veroja.
Ongelmahan on siinä, ettei Suomi varsinaisesti ole elvyttänyt tai osaa elvyttää näköjään millään hallituskokoonpanolla. Julkisen sektorin koon arviointikin
voi olla joko laajempaa tai EK-pölhöpopulistisempaa. En tiedä mitä tarkoitat julkisen sektorin kasvattamisella, mutta ainakin työntekijämäärä on päinvastoin pienentynyt 90-luvun huippuluvuista näihin päiviin tultaessa.
Toki siinä meillä on varmaan ihan arvomaailman ero, että minusta "tuottamatonkin kansanosa" (hyi saatana mitä retoriikkaa) pitää kyllä pitää hengissä. Ns. syömävelan määrän arviointi on Suomen osalta vaikeaa, koska meillä ei vertailla skenaarioita, joissa lamassa pidetään välttämättömät toiminnot käynnissä ja
sen päälle elvytetään talouskasvua hakien. Kun kasvu sitten on nihkeää, saadaan laskelmiin miljardien eurojen kestävyysvajetta. Toki kasvun tukkeena on - minun nähdäkseni - kepulainen aluepolitiikka ihan ykkössyyllisenä kun harvaan asutun maamme maantieteellistä kohtaanto-ongelmaa ei edes yritetä ratkaista vaan päinvastoin
tuetaan monilla ihan käsittämättömältäkin tuntuvilla avauksilla.
En ole mikään makrotalouden auktoriteetti omien yhteiskuntatieteiden opintojeni keskittyessä enemmän tuonne sosiologian ja politiikantutkimuksen piiriin, mutta
@mjr osaisi ehkä tuoda tätä keynesiläistä näkökulmaa esiin minua paremmin ja kenties korjata omiakin virhekäsityksiäni. Ja jotta en nyt profiloituisi demarihallituksen aatteellisena kannattajana tämän enempää, niin ei minulla ole Marinin hallituksen suhteen juuri minkäänlaisia odotuksia itse tärkeinä pitämieni ongelmien ratkaisijana. Lähinnä tämä suomalaisten itserankaisua muistuttava vyönkiristysmasokismi ihmetyttää kun se tuntuu olevan aika heikoissa taloustieteellisissä kantimissa.
IMF on viime vuonna vahvistanut jo aiempia tutkimustuloksiaan siitä, että EU:n harjoittama talouskuripolitiikka osaltaan pahensi ja pidensi eurokriisiä. EU:n vastaus IMF:n tutkimuksiin oli karrikoiden sitä luokkaa, että "no annettiin me oikeita signaaleja kuitenkin ulkopuolisille rahoittajille..." Jos/kun talouskuritoimenpiteitä tehdään, ne pitää pyrkiä tekemään mahdollisimman oikea-aikaisesti, ei keskellä hitaasti toipuvaa taloutta (per IMF, todennäköisesti omista virheistään oppineena). Muita idealismista ja unelmahötöstä syyttävä asettuu ainakin omissa silmissäni aika ihmeelliseen positioon velkaantumista kategorisesti vastustaessaan.