Yksi asia mikä itseäni häiritsee myös, on Suomen valtava kiire ilmastoasioissa, ei siinä tarvitse lyödä kaikkea nyt lukkoon, onko vuosiluku 2030 tai 2040, siinä voisi olla myös tavoitteita vaikka 2037 ja viiden vuoden päästä tarkastellaan tilannetta ja kiristetään tai löysennetään tavoitetta senhetkisen tilanteen mukaan. Mutta ei ajeta nyt käärmettä pyssyyn ja mahdollisesti heikennetä liikaa ihmisten ostovoimaa tai teollisuuden näkymiä investoida, mikä taas heikentää talouden kasvua, jota Suomi tarvitsee.
Jos Suomella olisi poliittista halua, ilmaston osalta saataisiin myös uusia työpaikkoja. Sama asia, josta Biden nyt puhuu: ilmastonmuutos on amerikkalaisille kannattavaa, koska se luo hyväpalkkaisia töitä ja edistää innovatiivisia teknologioita. Maallikkona vaikea sanoa, missä tasapaino kulkee, mutta esim paperitehtaiden lakkauttaminen liittyy ennen kaikkea paperin kysynnän supistumiseen.
EU päätti vastikään ilmastolaista. Vastoin parlamentin kantaa, samat ilmastotavoitteet sitovat koko EU:ta. Ei siis maata kerrallaan. Suomen osalta ongelma tulee olemaan metsät. Suuret maat onnistuivat pitämään paremmin puolensa ja osa EU-maista saattaa olla vapaamatkustajia Suomen ollessa ongelmissa hiilinielujen laskentatavan kanssa.
Jo aiemmin Saksa etunenässä vastusti ydinvoiman määrittelyä kestäväksi energiaksi. Sen sijaan kaasua Saksa on lobannut listalle. Fiksua tietenkin olisi, että päästöttömien energianlähteiden tulisi olla samalla viivalla ja niitä pitäisi kohdella teknologianeutraalisti. Näin ei välttämättä tule käymään...
Joten voi sanoa, että EU:ssa vaikutusvaltaiset maat kiirehtivät viemään ilmastopäätöksiä oman agendansa suuntaisesti ja se saattaa jättää pienille maille ja niiden elinkeinoelämälle mustan pekan käsiin.