Veroalet on jollain rahoitettava. Talouskasvulla, lainalla tai leikkaamalla kuluja. Talouskasvu olisi se kivoin vaihtoehto, mutta jos kuluttajaa ei huvita, niin mitä teen? Lainaaminen ei voi jatkua loputtomiin, joten mistä karsitaan? Kenestä tehdään työttömiä?
Veroalea on mukava vaatia, mutta samalla pitäisi olla joku rahoitussuunnitelma, jonka vaikutuksia voisi arvioida. Toistaiseksi kukaan ei ole täällä niitä rahoitussuunnitelmia esittänyt.
Lepomäki 02/-20: ”Rakenneuudistusten läpivienti, kuten paikallisen sopimisen edistäminen kaikilla työpaikoilla, sekä pidättäytyminen veronkorotuksista, olisivat parasta kasvupolitiikkaa juuri nyt."
Rakenneuudistukset on hieno sana, mutta tarkentamattomana pelkää mölinää. Tarkoittaako Lepomäki lapsilisien lakkauttamista, opintotukien muuttamista lainoiksi, vai eläkeiän nostamista edelleen? Nuo ovat merkittäviä rakenneuudistuksia. Pelkkä rakenneuudistus sanana on yhtä tyhjä sana kuin sananvapaus, jos ei ole mitään konkreettista sanottavaa.
Lepomäki 3/-21: ”Sote on epäedullinen Espoolle”
So? Eikö rakenneuudistus tarkoitakkaan sitä, että jostain pitää tinkiä, tai tehostaa? Sosiaalitoimi vie leijonanosan verotuloista, uudistusta on yritetty vuosikymmenet mitä moninaisimmilla hallituskoalitioilla, mutta ei ole saatu mitään aikaiseksi. Ja nyt kun asiat edes hieman nytkähtää, niin ei kelpaa, kun me hävitään jotain! Se siitä Lepomäen rakenneuudistuksesta.
Paikallinen sopiminen ei näytä olevan lääke oikeastaan mihinkään
Etlan tuoreen tutkimuksen mukaan, sivu 23:
"Tutkimukset neuvottelujärjestelmän, työllisyyden, tuottavuuden ja palkkojen välisestä yhteydestä eivät pysty osoittamaan syy-seuraussuhdetta ja tutkimuksia on melko vähän.
Tutkimusten perusteella ei siis voida sanoa, miten neuvottelujärjestelmän muutokset vaikuttaisivat työllisyyteen, tuottavuuteen tai palkkoihin."
Olemassa olevien tutkimusten tulokset voidaan tiivistää seuraavasti:
1. Koordinoidut neuvottelujärjestelmät (ml. organisoi-dusti hajautetut ja koordinoidut) ovat yhteydessä korkeaan työllisyysasteeseen ja pienempiin palkkaeroihin.
2. Keskitetyt neuvottelujärjestelmät ovat yhteydessä hi-taampaan tuottavuuskasvuun.
3. Neuvottelujärjestelmän hajautuminen on yhteydessä korkeampiin palkkoihin.
Ketäpä sitten uskoisi, kokoomuksen Lepomäkeä vai Elinkeinoelämän tutkimuslaitosta? Yksi tapa arvioida näkemyserot on tietysti sokea usko puoluekirjaan, mutta itse kannattaisin enemmän henkilön substanssiin luottamista puoluekannasta riippumatta. Suomi on velkaantunut tasaisesti hallituksen väristä toiseen, Soininvaaraa pidän erittäin tervepäisenä eläkelläisvaikuttajana edelleen, eikä Manu mikään huono demari ollut. Kekkosesta en sano mitään. Marinista sen verran, että pokeria en tämän naisen kanssa haluaisi pelata, mutta siitä myöhemmin.