Joo, en tiedä tarkkaan Ruotsin tilastoja kuolleista mutta jos ovat pääasiassa samaa +80 ikäluokkaa monisairasta kuin Suomessakin niin enpä tiedä. Yleensä tuon ikäiset hmiset kuolevat kuka mihinkin. Aina kun omainen kuolee niin se on läheisille tragedia, eikä sitä sovi vähätellä.
EI sovi myöskään vähätellä sitä jos vähävaraiseen lapsiperheen ainoa työssäkäyvä lomautetaan ja lapselle pitää kertoa, että meillä ei tänään ole varaa juoda kuin vettä. Kyllä yksittäiset aikuiset pärjäävät ja pitää pärjätä. Jos vaakakupissa on se kuoleeko +80 ikäinen ihminen vai koveneeko huonoa lapsuutta elävän lapsen elämä vielä lisää niin minä olen valmis valitsemaan 100/100 aina ensimmäisen. Talous on kaikkiaan seikka joka johtaa tai ei johda hyvinvointiin.
On hyvin vaikea seurata läheltä yhden täysin kusessa olevan ravintoloitsijan taistelua aikaa vastaan kunnassa jossa on 9 koronatapausta vuoden aikana.
Itse en niin kantaisi lapsista huolta. Itse lama-ajan lapsena tiedän sen itse ettei lapsi sitä välttämättä huomaa jos lompakosta putoaa pohja pois. Okei, vanhemman vastuu tässä korostuu merkittävästi, mutta ei kokislasin vaihtuminen vesilasiin oikeasti lasta kovin kauaa harmita, tai jos makaronilaatikon liha vaihtuu naudasta sikanautaan.
Matalapalkkalaisille ja matalapalkan alapuolella eläville esimerkiksi opiskelijoille kriisi on kauaskantoinen. Jos et kykene investoimaan elämääsi ja pahimmassa tapauksessa elät velaksi, on tästä suosta ylöspääsy monien vuosien urakka. Vaikka selviäisitkin kituutellen siitä hetkestä. Me kaikki tarvitsemme elämäämme erilaisia hyödykkeitä ja erilaisia investointeja. Mikäli näitä et tee - on ne sinulla edessä ennemmin tai myöhemmin. Jos et investointeja tee - ei niiden tarve mihinkään poistu vaan ne on edessä tulevaisuudessa, itseasiassa niiden määrä kasvaa kokoajan. Jos sieltä lompakosta se pohja putoaa, säästät ensimmäisenä näistä investoinneista, jotka siirtyvät ja kasaantuvat tulevaisuuteen ja rasittavat talouttasi silloin aiheuttaen kurjuutta elämään.
Suomen verotuksella näiden investointien tekemiseen käytettävä rahoitus on varsin pientä, eli se ns. löysä raha kuukauden tulojen ja menojen jälkeen. Oma arvioni on, että esimerkiksi 5 vuotta yliopistossa opiskelleella ja valmistuneella menee ainakin 2-4 vuotta stabiiliin päästäkseen oman talouden osalta, mikäli on omavaraisesti opiskellut eikä ole kyennyt hankintoja tekemään. Tietysti tämä tekijä hankaloituu pitkälle pitkälle tulevaan mikäli olet joutunut lainottamaan omaa elämääsi puutteellisten tulojen aikana. Jos sinulle on kertynyt edes 2 000 euroa luottoja, koitappa tuota maksaa pois jollain 2,5k bruttoansioilla, josta hyvä jos jää mitään käteen verojen ja enempivähempi pakollisten menojen jälkeen. Luojan kiitos edes korot ovat alhaalla, tosin jos työsi menetät et saa matalakorkoista lainaa vaan on otettava se kalliimpi jossa mahdollisesti tuolla palkalla maksat kuukausittain pois ainoastaan sen kertyneen luoton.
www.aamulehti.fi
