Nyt on pakko kirjoittaa melko tylsä ja väsyttävän paljon yksityiskohtia sisältävä viesti. Onelinereiden kaipaajat voivat jättää väliin. Puhe on siis näistä nyt työn alla olevista liikkumisrajoituksista (= kevytversio ulkonaliikkumiskiellosta). Lakiesityksen perusteluissa esitetään arvioita tuotannon kasvusta ja työttömyyden lisääntymisestä näiden toimenpiteiden seurauksena. Mihin ei alkuunkaan riittävästi kiinnitetä huomiota on pienten yritysten tilanne.
Ensinnäkin, jos tämä olisi ensimmäinen ja ainoa yrityksiä haittaava toimenpide tämän kriisin aikana, se olisi joten kuten siedettävissä. Fakta on kuitenkin se, että yritykset ovat ottaneet turpaansa jo vuoden ajan joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Kumulatiivinen tulojenmenetys on sitä luokkaa, että se on syönyt suurelta osalta pieniä yrityksiä kaikki puskurit ja moni on myös velkaantunut merkittävästi, että voi jatkaa toimintaansa. Tämä toimenpide ei siis ole kolmen viikon totaalinen tulojen menetys, vaan se on kolmen viikon totaalinen tulojen menetys jo vuoden jatkuneen kuivan kauden päälle.
Sitten kuulee ja näkee esimerkiksi Iltapulujen keskustelupalstoilla väitettävän, että eihän tämä ole yrityksille mitään, jos ei kolmea viikkoa kinestä kestä, ei yritys ole elinkelpoinen ja sitä paitsi, valtiohan tukee yrityksiä. Ensimmäisen väitteen kuittasin jo tuossa edeltävässä kappaleessa. Mennäänpä sitten pienten yritysten tukemiseen. Pienille yrityksille on kohdistettu lähinnä kaksi kustannustukea. Ensimmäinen viime marraskuussa ja toinen on - ilmeisesti - tulossa huhtikuussa. Ensimmäisen kustannustuen saamisen ehdoksi asetettiin liikevaihdon putoaminen 30 prosenttia välillä 1.6. 2020 - 30.10. 2020. Tuona aikana koronaluvut olivat matalimmillaan (kesällä käytännössä olemattomia), joten yritysten liikevaihto oli kohtuullisen lähellä normaalia. Sen vuoksi monet yritykset eivät lähteneet lainkaan toivottamaan hakuprosessiin ja niistä, jotka hakivat 70 prosenttia sai kieltävän päätöksen. Todellisuudessa tuki kohdistui siis vain murto-osaan pk-yrityksistä ja siihen varatusta rahasta suuri osa jäi käyttämättä.
No, tällä tulevalla kierroksella tuen saamisen edellytyksenä on liikevaihdon laskeminen 30 prosenttia välillä 1.11. 2020 - 28.2. 2021. Tällä kertaa tarkasteluväli on relevantti - joskin maaliskuun liikevaihdot ovat romahtaneet helmikuusta kiitos hallituksen lietsoman paniikin. Mutta otetaanpa tarkasteluun yhden hengen mikroyritys, jonka normaali liikevaihto heiluu 10 - 15 tuhannen euron välissä kuukaudessa. Tällä liikevaihdolla esimerkkimme yrittäjälle jää tilikaudesta noin 20 000 euroa plussaa. Jos kuvittelemme, että esimerkkiyrittäjän liikevaihto on pudonnut 25 prosenttia, mitä seuraa? No, ensinnäkään yrittäjä ei saa latiakaan tukea valtiolta, koska hänellä menee liian hyvin. Mitä tämä hyvin meneminen tarkoittaa? Oletetaan, että keskimääräinen kuukauden liikevaihto on 12 000. Siitä 25 prossan pudotus leikkaa 3 000 euroa. Vuodessa liikevaihto siis putoaa 36 000 euroa. Jos jälleen oletetaan, että kysessä on vaikkapa vaatekauppa, tämän pudotuksen jälkeen esimerkkiyrityksemme tekee nollatuloksen tai hieman miinusta. Normaalioloissa yritys on elinkelpoinen vaikka ei olekaan kultakaivos, mutta nyt täysin yrittäjästä riippumattomista syistä häneltä viedään vuoden tulot. Motivoidu siinä sitten velan ottamisen yhteydessä tekemään ne normaalit 50 + tuntia töitä viikossa...
Joku voisi tietenkin sanoa, ettei hallitus tee tätä tahallaan, vaan kyse on kollateraalista vahingosta hyvän tarkoituksen nimeen. No ei ole. Samaan aikaan kun hallitus sallii yrittäjien pudota kurjuuteen ja konkurssiaallon kaikkine seurauksineen (katsokaapa parin seuraavan vuoden itsemurhatilastoja!), pitää se huolen omista tuloistaan linjaamalla mm. että Alkossa käyminen on välttämättömyys. Esimerkkimme pienyrittäjä siis on kansallinen terveysriski mutta viereisen oven Alko on ok, eikä lisää ihmiskontakteja.
Hallitus olisi tietenkin tämän kolmen viikon seisokin voinut hoitaa säätämällä lain, joka sulkee tuoksi ajaksi kaupat (lopputulos olisi ihan sama), mutta silloin valtio olisi joutunut korvaamaan ansionmenetykset yrittäjille ja heitähän Sanna Marin vihaa kuin ruttoa - mokomatkin riistäjät kuten tuo esimerkkimme 20 000 miinus verot ansaitseva yli 50 tuntia viikossa työskentelevä vaatekauppias. Ja ennen kuin alatte sen setämies-paskan, arvatkaapa kumpaa sukupuolta esimerkkimme yrittäjä on...
Tämä kaikki lievästi sanottuna vituttaa ja toivon sydämeni pohjasta, että perustuslakivaliokunta torppaa tämän sikamaisuuden. Ellei niin käy, toivon, että pääkaupunkiseudun asukkaat ja turkulaiset harrastavat joukolla kansalaistottelemattomuutta.
