Poimin vastauksesta muutamia kohtia, mutta en padillä ala frankenstein-lainausta tekemään.
Aloitetaan tuosta aktiivisen talouspolitiikan kannatuksesta. Näin varmasti, mutta kuinka iso äänestäjistä ymmärtää asiasta mitään? 5-10%? Olen tästä(kin) jankannut kyllästymiseen asti, mutta Suomalaisten omahyväinen tyytyväisyys on suoraan peruskoulusta tyrkytettyä ja siellä asiaan ei edes pyritä suhtautumaan kriittisesti. Tulee mieleen ihan saman instanssin suhtautuminen kannabiksen. Drugs are bad mmmokay, koska ne laittomia ja siksi niiden käyttö on rikollista.
Tentin joskus Matti Wibergin kirjoittaman artikkelin, jonka pääviesti oli, että ihmiset äänestävät tyhmästi. Mielestäni tuollainen johtopäätös on kuitenkin ongelmallinen. Tarkoitan tällä seuraavaa: Onko kepulainen tyhmä, jos hän äänestää itselleen parempia tulonsiirtoja? Entä onko varakas helsinkiläinen tyhmä, jos hän painottaa äänestyspäätöksessään perintö- ja lahjaveron nostoa? Moni äänestää perustellusti omia etujaan vastaan. Vähintään yhtä moni ajattelee omalla lompakollaan. Talouspolitiikassa on aika vaikea osoittaa mitään yhtä oikeaa linjaa, joka olisi kaikille edullinen.
Talouden asiantuntijat ovat yleensä nimensä mukaisesti perillä taloudesta. He kuitenkin ohittavat usein sen monimutkaisen poliittisen proseduurin, jonka läpi kaikki taloudelliset päätökset kulkevat. Pitää huomioida, että yksilö ei äänestä vain valtion edun, vaan myös perheen, suvun, kunnan, EU:n tai koko maailman edun puolesta. Sen takia ei riitä että lasketaan jollain talouden kaavalla optimaalisia politiikkatoimia.
Toisekseen en hyväksy yksinkertaistamista, että veronalennukset tarkoittaisivat terveydenhuollon tai koulutuksen leikkauksia. Tuo viesti on helppo retoririnen keino leimata alennukset pahoiksi ja vääriksi, mutta se ei ole rehellistä.
Viittasin siihen, että veronalennukset pitää rahoittaa jostakin. Ja yleensä arviointineuvosto toteaa, että dynaamiset vaikutukset eivät kata budjettivajetta. Toki aina jää spekuloitavaa suuntaan ja toiseen.
Niin kauan kun meillä on 200 000 - 300 000 työtöntä, niin ihan absurdia kuvitella että yhteiskuntamme toimisi nyt optimaalisesti. On aivan päivänselvä asia, että kansakuntamme yhteinen hyvinvointi kasvaisi jos saisimme heistä työllistettyä vaikkapa 100 000. Me elätämme nämä ihmiset jokatapauksessa, mutta sillä tavalla saisimme edes työpanoksen vastineeksi. Jos me saamme työllistettyjä tuon määrän ihmisiä, niin alennukset ovat maksaneet itsensä takaisin reilusti. Tämä tapahtuu kolmella tavalla. Veropohjan laajenemisella, pienemmillä tulonsiirroilla ja talouden dynaamisilla kerrannaisvaikutuksilla. Titta på Sverige. Kun työllisyysaste on kunnossa, niin kansantalous ei velkaannu kuten meillä.
Ei toimi minustakaan optimaalisesti. Tuo työllisyyden nosto on myös kaikkien puolueiden yhteisesti jakama tavoite.
Työllisyysaste on kuitenkin siitä hankala juttu, että niiden työpaikkojen pitäisi olla tuottavia. Joskus 80-luvulla oli paljon mekaanista työtä, kun palkattiin sihteereitä, assistentteja ja erilaisia käsityöläisiä. Tuottavuuden kasvu on vähentänyt näiden tarvetta. Niinpä työllistymisen kynnys on kasvanut, ja nykyisiltä työntekijöiltä vaaditaan enemmän. Siinä on etunsa, mutta yksi seurauksista on korkea työttömyys.
En näe kovin järkevänä, että esim. kunta alkaisi palkata enemmän väkeä ihan vain työllistämisen ilosta. Nurmikon voi leikata joko tehokkaalla Husqvarnalla tai kynsisaksilla. Olisi hölmöä lähettää kolonna tukityöllistettyjä Fiskarsit kourassa työmaalle vain koska siten saataisiin työllisyysastetta ylös. Yksityiset firmat taas eivät mielellään palkkaa kuin tarpeeseen, ja tarve tulee yleensä siitä, että investoidaan kasvuun. Tämä on yksi Suomen keskeisistä ongelmista.
Olisi toki järkevää puuttua esim. eläkeputkeen. Suomessa on paljon etuuksia, joille ei ole painavia perusteita. Samoja juttuja on kuitenkin muissakin maissa, eikä Suomi ole sinällään erityisen huonosti toimiva kansantalous.
Ruotsiin vertailtaessa pitää huomioida myös seuraavat jutut:
- Elinkeinorakenne
- Budjettivaje
- Kehno ikärakenne
- Maahanmuuton puute
- Heikko asuntopolitiikka
- Jäykät työmarkkinat
Vasta kolmeen viimeiseen voidaan suoraan vaikuttaa. Niissäkin tulee yleensä ongelmia, koska - kuten edellä kuvailin - ihmiset eivät ole hirveän halukkaita äänestämään omia etujaan vastaan.
Tässä tullaan sitten vielä tuohon viimeiseen asiaan, eli oikeaan suhteeseen hyvinvointivaltion ja markkinatalouden välillä se on todella kapea keskitie. Verot pitää minimoida mahdollisimman alas, jolla voidaan tuottaa ne välttämättömät palvelut eli koulut ja terveydenhuollot ettei niistä tarvi tinkiä. Ylimääräistä jakovaraa ei ole hyvinä eikä huonoina aikoina. Meidän pitäisi luopua vasemmiston kollektiivisesta valheesta tai nätimmin sanottuna harhakuvitelmasta. Annetaan Paavo Arhinmäelle benefit of doubt että hän on vain aidosti tyhmä väitäessä, että yhteiskunta ei häviä siinä kun se tarjoaa jotain palvelua kuten vuokra-asumista alle markkinahinnan esim 2% tuotolla. Ei ole olemassa mitään ilmaisia lounaita vaan kaikella on kustannus. Jokainen lainantakaus, menetetty vaihtoehtoistuotto tai vero aiheuttaa kustannuksia. Hyvinvointiyhteiskunta on purjelentokone, josta pitää jokainen ylimääräinen kilo jättää manpäälle mitä ei ehdottomasti tarvita, jos sillä meinataan lentää pitkälle.
Olen eri mieltä siitä, että rahaa pitäisi riittää pelkästään terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Mutta toki perusasetelma on, että nuo kaksi vaativat eniten fyrkkaa.