Tentin joskus Matti Wibergin kirjoittaman artikkelin, jonka pääviesti oli, että ihmiset äänestävät tyhmästi. Mielestäni tuollainen johtopäätös on kuitenkin ongelmallinen. Tarkoitan tällä seuraavaa: Onko kepulainen tyhmä, jos hän äänestää itselleen parempia tulonsiirtoja? Entä onko varakas helsinkiläinen tyhmä, jos hän painottaa äänestyspäätöksessään perintö- ja lahjaveron nostoa? Moni äänestää perustellusti omia etujaan vastaan. Vähintään yhtä moni ajattelee omalla lompakollaan. Talouspolitiikassa on aika vaikea osoittaa mitään yhtä oikeaa linjaa, joka olisi kaikille edullinen.
Talouden asiantuntijat ovat yleensä nimensä mukaisesti perillä taloudesta. He kuitenkin ohittavat usein sen monimutkaisen poliittisen proseduurin, jonka läpi kaikki taloudelliset päätökset kulkevat. Pitää huomioida, että yksilö ei äänestä vain valtion edun, vaan myös perheen, suvun, kunnan, EU:n tai koko maailman edun puolesta. Sen takia ei riitä että lasketaan jollain talouden kaavalla optimaalisia politiikkatoimia.
Minä en ole siitä huolissaan, että ihmiset äänestävät itsekkäästi. Näin oletankin heidän tekevän.
Minä olen huolissani siitä, että miten suuri osa ei ymmärrä talouden toimintaa ja siitä minä syytän koululaitosta ja YLEä. Onko se suomettumisen ajan jäänteitä ja vuosikymmenien neukkujen peppujen nuolemisen seurausta, että markkinatalous nähdään vieläkin jonain jenkkien hapatuksena ja sitä pyritään kritisoimaan samoin sanankääntein kuin miten amerikkalaisten politiikkaakin arvosteltiin 80-luvulla. Aivan eri standardeilla kuin sen vastavoimia.
Esim keskiluokka on ehdollistettu kaikenmaailman vähennyksillä ja tuilla kuin paplovin koirat, mistä ansiosta heidätkin on saatu lampaina äänestämään järjestelmän puolesta, vaikka he sen lystin maksavat todellisuudessa kalliisti. Ja toistan edelleen että minulle on fine, jos tekevät sen tietentahtoen, mutta se että heiltä pimitetään tuo ihan simppeli tosiasia ei ole oikein. Ei ne rahat tule valtiolta vaan heiltä itseltään. Ei heidän pidä olla siitä kiitollisia että heiltä ryöstetään iso osa ansioista ja sitten siitä annetaan pieni osa takaisin.
Jos meille rehellisesti sanottaisiin että nyt me tingimme yhteisen kakun koosta ja pidämme työttömyyden korkeana, koska näemme tärkemmäksi että tuloerot ovat maailman pienimmät, niin fine. Meidän olisi mahdollista myös valita järjestelmä jossa työttömiä olisi vähemmän, hyväosaisimmat ansaitsisivat selvästi enemmän ja vähätuloisimmat saisivat sen mitä nytkin, mutta silloin tuloerot olisivat toki vähän isommat.
Viittasin siihen, että veronalennukset pitää rahoittaa jostakin. Ja yleensä arviointineuvosto toteaa, että dynaamiset vaikutukset eivät kata budjettivajetta. Toki aina jää spekuloitavaa suuntaan ja toiseen.
2018 kun veroastetta laskettiin, niin kokonaispotti kasvoi, mutta olet oikeassa ettei se aina niin tee. Dynaamisten vaikusten arvointi on yhtä vaikeaa kuin lafferin käyrän laskenta ja kukas se nyt kertoikaan, ettei VVM:lläkään ole siihen oikein pätevää työkalua. Saattoi olla Pursiainen. Jos nyt oikein muistan kuulemani, niin heillä on sekä staattinen että dynaaminen arviointityökalu, muttei sellaista joka osaisi yhdistää vaikutukset. Tuossa on suhteellisen mielenkiintoista laskelmaa aiheesta:
Vuonna 2018 saavutettiin kokonaisverojen keräämisessä Suomen tasavallan historian ennätys – 99,1 miljardia euroa. Monelle varmaankin yllättäen, tämä noin 2 miljardin euron voudin juhla saavutettiin…
puheenvuoro.uusisuomi.fi
Ei toimi minustakaan optimaalisesti. Tuo työllisyyden nosto on myös kaikkien puolueiden yhteisesti jakama tavoite.
On ja ei. Demarit ja vasemmistoliitto vastustavat toimia, jotka VVM:n laskelmien mukaan nostaisivat työllisyyttä. Toki he eivät suoraan tavoitetta vastusta, mutta heillä passivoiva sosiaaliturva on tärkeämpi asia ja molempia ei voida saada. En minä laske sellaista miksikään tavoitteeksi jonka puolesta ei olla valmiita tekemään kompromissejä.
Työllisyysaste on kuitenkin siitä hankala juttu, että niiden työpaikkojen pitäisi olla tuottavia. Joskus 80-luvulla oli paljon mekaanista työtä, kun palkattiin sihteereitä, assistentteja ja erilaisia käsityöläisiä. Tuottavuuden kasvu on vähentänyt näiden tarvetta. Niinpä työllistymisen kynnys on kasvanut, ja nykyisiltä työntekijöiltä vaaditaan enemmän. Siinä on etunsa, mutta yksi seurauksista on korkea työttömyys.
En näe kovin järkevänä, että esim. kunta alkaisi palkata enemmän väkeä ihan vain työllistämisen ilosta. Nurmikon voi leikata joko tehokkaalla Husqvarnalla tai kynsisaksilla. Olisi hölmöä lähettää kolonna tukityöllistettyjä Fiskarsit kourassa työmaalle vain koska siten saataisiin työllisyysastetta ylös. Yksityiset firmat taas eivät mielellään palkkaa kuin tarpeeseen, ja tarve tulee yleensä siitä, että investoidaan kasvuun. Tämä on yksi Suomen keskeisistä ongelmista.
Tämä nyt kuulostaa melkein merkantilismilta. Kun nyt kuitenkin eletään 2000-lukua, niin eikö se nyt ole kaikkien tiedossa, että palvelut ne on jotka työllistävät tähän maailman aikaan ja missä verokiila kaikkein tehokkaimmin estää uusien työpaikkojen synnyn. Taksilla ajaminen on liian kallista, remontointi on liian kallista, kotisiivous on liian kallista, kotiinkuljetus on liian kallista.
Ylivoimaisesti helpoin tapa saada Suomeen reilusti lisää työpaikkoja olisi vähittäinkaupan duopolin purkaminen ja ulkomaalaisen kilpailun haaliminen tänne tekemällä sijoitusympäristöstä houkuttelevampi (bonuksena kaavoituskorruption kitkeminen ja vaikka alkoholi- ja apteekkimonipolin purkaminen). Jos täällä olisi Aldi ja Carrefour tai Walmart, niin alalla olisi työpaikkoja kymmeniätuhansia lisää ja ruuan ja vastaavien hinta tippuisi reilusti, jolloin köyhien ostovoimakin kohentuisi.
Olen eri mieltä siitä, että rahaa pitäisi riittää pelkästään terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Mutta toki perusasetelma on, että nuo kaksi vaativat eniten fyrkkaa.
En sanonut että nuo ovat ainoat asiat. Ne olivat esimerkkejä. En taatusti ole poliisilaitosta, palokuntaa tai armeijaa lakkauttamassa, vaikka en niitä maininnutkaan. Ei lista niiden kanssakaan ole kattava.