Eikö tämä tarkoita sitä, että Uusimaa on ainoa joka ei ole rikki? Laivan muut osastot vuotaa? Ehkä Tampere, Oulu ja Turku tuottaisivat enemmän, jos asutus ei olisi levinnyt niin laajalle? Kyllä syrjäseuduille voi kadota kulujen lisäksi myös potentiaalia, joka tuottaisi innovaatioita oikeassa ympäristössä.
Näen asian niin, että pysyäksemme kilpailukykyisenä ja ylipäätään taloudellisesti pinnalla, meidän pitäisi luoda Suomeen enemmänkin pääkaupunkiseudun kaltaisia alueita, jotka tuottavat plussaa... tai edes nollatulosta. Tämä ei minun näkemykseni mukaan toteudu jos tavoitteemme on pitää "koko Suomi asutettuna". Totta kai ihmiset saavat elää missä haluavat, mutta minkälaiseen asumiseen haluamme heitä valtiona kannustaa? Valtion tulisi pyrkiä korjaamaan rakenteellisia ongelmia, eikä pelkästään lääkitä niitä rahansiirroin. Uusimaa tekee selvästi jotain oikein.
Ongelma ei ole tässä hetkessä. Nyt pärjäämme joten kuten velkarahalla ja tulonsiirroilla. Ongelma on tulevaisuudessa. Suomen hiipuva kilpailukyky euro-alueiden kesken on isoin huolenaiheeni. Kuten sanoit, kyllä se raha kiertää sieltä syrjä-alueilta taas valtionkassaan, vaikka kyllä merkittävä osa siitä kuluu matkanvarrella poiskin. Mutta mistä me ylipäätään saamme sen rahan, jonka laitamme kiertämään, jos kilpailukyky hiipuu ja kulut kasvavat? Ja ne kulut ovat melkoiset suhteessa tuloihin näin laajan infrastruktuurin takia.
Nostin nuo kolme suurinta tasausosuuden saajaa esille vain siksi, että halusin alleviivata järjestelmän ruokkivan myös isoja kuntia, ja selventääkseni suuruusluokkaa isojen ja pienten kuntien erosta yhteisellä hillopurkilla.
Jos summat tarkemmin kiinnostaa, niin ne löytyvät tuolta:
Alkuperäiset päätökset kuntien valtionosuuksista vuodelle 2019 tehtiin 31.12.2018. Niiden mukaan kunnille myönnettiin valtionosuutta yhteensä 8 389 miljoonaa euroa vuonna 2019 (8 459 milj. euroa vuonna 2018).
www.kuntaliitto.fi
Tasausosuuksilla ei voi mitata tuottavuutta. Tasausosuuksilla valtio rahoittaa itse määrittelemiään vastuita siirtelemällä rahaa kunnasta toiseen. Aika nerokasta! Tuottavuudelle on omat mittarinsa, yhtenä pikasellaisena maksettujen verojen määrä. Ihan yksinkertaista sekään ei ole:
Kuntien verotulojen osuudet verorahoituksesta (verotulot + valtionosuudet) vaihtelee kunnittain. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kuntien verotul…
tilisanomat.fi
Suuruusluokat erilaisille veroille löytyy tuolta:
Verotilasto kaikista Suomessa kerätyistä veroista. Veroja ja pakollisia sosiaaliturvamaksuja keräävät valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot.
www.veronmaksajat.fi
Tuottavuus ei ole sidoksissa valtion tasausjärjestelmässä pyöritettävään rahaan, joka on kunnilta perittyä ja sinne uudelleen palautetettua fyrkkaa. Kilpailukyky muodostuu hyvin karkeasti siitä, että tehdään halvemmalla tai paremmin. Useimmissa asioissa valinta on valitettavasti tuo halvempi, minkä seurauksena maailmaan tuotetaan aivan paskaa tavaraa ja palveluita.
Suomi on seisonut vuorollaan sotakorvaus-, metsäteollisuus-, metalliteollisuus- ja elektroniikkajaloilla. Nokia teki Suomelle hyvää ja pahaa. Rahaa tulikin, mutta sitten loppusuoralla iso osa maan hyvin koulutetuista insinööreistä suunnitteli uusia kivoja piipityksiä puhelimiin. Hieman liioiteltuna. Se aika on onneksi ohi, ja nyt täällä tehdään huippututkimuksen lisäksi hyvin maanläheistä tuotekehitystä, josta kalpean kuvan saa katselemalla Suomen 100 lupaavimman nuoren yrityksen listaa. Samalla kannattaa kiinittää huomiota siihen, mistäpäin maata nuo yritykset tulevat:
Suomen sadan lupaavimman kasvuyrityksen joukossa on 13 yritystä Pirkanmaalta.
www.aamulehti.fi
Iso osa tuottavuutta on pätevä henkilökunta. Keskittämällä väestöä muutamaan kasvukeskukseen ei ratkaista sitä ongelmaa pitkällä aikajänteellä. Kaupungistumisen yksi puoli on syntyvyyden lasku, kun fyrkat ei riitä kunnollisen kokoiseen asuntoon. Kaupungeissa on monipuolisemmat koulutusmahdollisuudet, mutta myös houkutukset tärvätä elämänsä jo nuorena. Aika pieni osa duunareista haluaa käyttää omasta ajastaan vapaaehtoisesti reilun tunnin/suunta työmatkaan, tai käyttää nettotuloistaan yli puolet seiniin ympärillään. Silti molempia tehdään, elämä on valintoja.
Työvoima tuottaa parhaiten siellä, missä se viihtyy ja haluaa olla. Savupiipuilla oli tärkeää valita logistisesti oikea sijainti, mutta bitti lentää sujuvasti yli kuntarajojen. Keskittämisessä on joitain etuja, mutta paljon myös haittoja. Myllypuron terveysasema on Suomen suurin, mutta ei houkuttavin päätellen siitä, ettei siellä viihdy äidinkielenään suomea puhuvat lääkärit lyhyitä työharjoittelujaksoja kauempaa. Kynnelle kykenevät sujuvalla äidinkielellään palveluja haluavat käyttäjät käy yksityisellä, tai suhaa toiselle puolelle kaupunkia pienempiin terveysasemiin. Ja keskittämisen voittaja oli?
Suomi on vientimaa, ja paukut on laitettava siihen. Täällä on turha yrittää olla halvin, siinä pelissä savimajat savannilla vie voiton. Täällä on saatava aikaiseksi haastavampaa tuotantoa, sekä ideoita hyvin voivilta ihmisiltä sieltä missä he haluavat asua.
Henkinen hyvinvointi on hyvin paljon sidoksissa siihen, että asuu siellä minkä tuntee omakseen.
Valitettavaa on se, ettei työpaikkoja pystytä luomaan tarvetta vastaavasti sinne, missä niitä eniten tarvittaisiin. Väestö keskittyy oman hyvinvointinsa uhallakin, tai pendelöi kohtuuttomia matkoja pitääkseen mukulansa tutussa koulussa ja asumiskulunsa siedettävänä.
Onnellisuusmittareissa on aika alhaalla raksaäijät, jotka tekee pks:seudulla 12h työpäiviä 4 päivää viikossa, asuu asuntovaunussa ja käy viikonloput pesemässä pyykkiä uudehkossa hirsitalossa järven rannalla syrjässä hulinoista. Mutta vielä onnettomampia he olisivat muuttaessaan lähiökaksioon. Silti väki vähenee maaseudulta kiihtyvää tahtia, mistä kannattaa oikeasti huolestua, sillä se johtaa väistämättä väkimäärän vähenemiseen.
Kuntatalous on isossa osassa koko maan hyvinvointia. Se on erittäin monisyinen ja kompleksinen nuttura, jonka setvimiseen järkevästi ei ole helppoja keinoja. Se ei todellakaan ole mikään Gordionin solmu, vaan huomattavasti haasteellisempi ratkaistava. Muuta kuvittelevat eivät vain tiedä tarpeeksi. Tietoaan voi kartuttaa Valtiovarainministeriön tiivistetyllä tietoiskulla, jossa kompaktissa 339 sivun paketissa on avattu ongelman ydinkohtia. Alkuun pääsee vaikka katselemalla sivulta 326 alkavaa taulukkoa kuntien väestöpohjan kehityksen suunnasta. Se on mannaa keskitykseen uskoville, mutta mua se hirvittää: