Itse en osaa nähdä, että Marinin hallitus olisi tehnyt jotain äärimmäisen hienoa korona-asioissa, vaan lähinnä, että eivät ole vetäneet täysin vihkoon.
Noh, suhteellistahan tämä on, mutta Euroopan vertailussa Suomella on alhaisin ilmaantuvuus. Eli jos jätetään Ruotsi sivuun, niin Suomella menee paremmin kuin Tanskalla, Norjalla, Islannilla, Saksalla, Unkarilla, Tsekillä jne.
Jos tarkastellaan yksittäisiä, ison linjan päätöksiä, niin mielestäni Suomi on onnistunut - tuurilla tai taidolla - melkein jokaisessa niistä;
Helmikuussa reagoitiin nopeasti ja saatiin tilanne rauhoitettua. Esim. persut olivat vaatimassa kovempaa kuria ja rajoitteita kuin hallitus.
Toukokuussa oli jälleen tiukka paikka, kun piti päättää, avataanko koulut. Päätettiin avata, mikä oli oikea päätös. Oppositiosta tuli kovaa kritiikkiä.
Kesäkuussa onnistuttiin lähes täydellisesti, kun ravintolat yms. avattiin tautitilanteen kääntyessä paremmaksi. Tautihuippu jäi lyhyeksi, ja osittain sen ansiosta koko kesä meni vähäisin rajoituksin.
Maskitilanne oli keväällä hallituksen suurimpia töppäyksiä. Syksyä lähestyttäessä oli kuitenkin uskallusta muuttaa maskilinjaa, vaikka siitä seurasi selkeä imagotappio. Rajoituksista alettiin myös varoitella hyvissä ajoin, eikä kovin voimakkaisiin toimiin ole tähän päivään tultaessakaan ryhdytty (ainakaan, jos käytetään yleiseurooppalaista mittakaavaa).
Paikalliset tautiryppäät on saatu melko nopeasti haltuun. Tässäkin kohtaa hallitus olisi voinut valita toisin, mutta hapuilevasta viestinnästä huolimatta päädyttiin lopulta siihen, että toimitaan alueellisesti tartuntatautilakiin nojaten.
Eli vaikka lukuisia virheitäkin on tehty, niin päälinja on ollut koko ajan oikeansuuntainen.
Yleisesti ottaen pidän vasemmistolaista politiikkaa huonona vaihtoehtona Suomen tulevaisuutta silmällä pitäen. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa ymmärtää se, että yrittämisen tukemisella ja ihmisten työllistämisellä tällä maalla on edellytykset ylläpitää sitä tasoa, mihin täällä on totuttu ja tehdä maasta jopa parempi. Jokainen työssäkävijä hyödyttää moninkertaisesti enemmän kuin työtön. Selväksi on käynyt, että jos joku jotain itse kehittää ja siitä hyötyy, niin se on saatana aina köyhän duunarin selkänahasta revitty. Ilmapiiri on täysin vääränlainen ja se näkyy koko maassa.
Oppivelvollisuusiän nostaminen ja esim. ilmaiset lukiokirjat on typerintä, mitä olen hetkeen kuullut. Tässä taloustilanteessa siihen ei ole varaa, eikä muutenkaan edellytyksiä.
Miksi maksaa universalistisin periaattein lapsilisiä, kun voisi ottaa rikkailta senkin pois?
Koulukirjojen suhteen voisi toki asettaa tuloriippuvaisia tukia (=oppimateriaalilisä), mutta se edellyttäisi, että joku haravoi kaikista hakijoista ne, jotka ovat oikeutettuja tukeen. Eli jälleen pitäisi lisätä byrokratiaa. Epäilen myös, että koulukirjoja saa tilattua halvemmalla, jos koulu ostaa ne ennustettavasti kaikille.
Viimeisenä argumenttina esitän mutuiluun perustuen, että ilmaiset koulukirjat lisäävät kirjojen käyttöastetta. Ainakin itse laskelmoin lukioikäisenä, kannattaako jotain "uskonnon perusteet" -kurssia varten investoida 30 euroa kirjaan.
Toki tämä uudistus on jossain määrin poliittinen tradeoff, jolla sitoutetaan vasemmistoliitto muihin päätöksiin. Mutta ei tässä nyt ole kyse mistään huonoimmasta lakiesityksestä ikinä, vaan pienehkön mittakaavan aatteellisesta valinnasta. Tuskinpa se Sipilän hallituksen metsälahjavähennyskään hirveästi reivasi valtiontaloutta suuntaan tai toiseen. Se kuitenkin sorvattiin, koska kokoomuksen ja kepun äänestäjät olivat siinä hyötyjinä.
Sen sijaan tuo mainitsemasi "yritysten tukeminen" on miljardiluokan kysymys, jota on jo nyt hoidettu miljardiluokan toimilla. Mikä onkaan suuruusluokka, jos lähdetään siitä, että koronatoimien seurauksena lähdetään pelastamaan yritysten kassavirtaa?
Sitten jos vedetään hieman yhteen näitä kahta aihetta, niin ensimmäiseksi mainittu saattaa maksaa sen 100 miljoonaa. Yritysten tukemisessa ei saada edes kokouslehteä käännettyä, kun tuo summa on jo käytetty. Poliittiselta painoarvolta maksuton toinen aste on kuitenkin kuumaa kamaa, sillä se on konkreettinen esitys, jonka voi tulkita ideologiseksi valinnaksi.
Yritysten tukeminen on sen sijaan vaikeasti määriteltävä ikuisuuskysymys, johon jokainen puolue väittää keksivänsä viisasten kiven. Joka kerta kun lähdetään lisäämään menoja (="tuetaan yrityksiä"), alkavat puheet Kreikan tiestä. Aina joudutaan myös miettimään, mistä se käytetty raha otetaan, sillä budjettiin ei ilmesty normaaliaikoina mitään miljardiluokan bonuksia.