...
Tuskin tarvitsee ihmetellä jos Vihreiden kannatus laskee. Aivan uskomattoman tekopyhää toimintaa.
Anteeksi vaan, mutta miten Vihreiden kannatus tällaisesta manövernöinnistä, eiku siis manööverista laskisi?
Vihreät on muuttunut vaihtoehtoliikkeestä puolueeksi ja sitten jopa jonkinsortin ideologiaksi, uskonliikkeen puolueeksi.
Näistä on muutamia esimerkkejä historiassa, vilpittömistä ihmisistä, jotka mieltävät olevansa absoluuttisen oikeassa, tietävänsä totuuden paremmin kuin muut ei.
Ns. vanhat puolueet (SDP ja Maalaisliitto, SKDL murusen) jakoivat maltilla virkoja tasan toisilleen, helvetin kovaa korttipeliä, mutta silloin oli tasapaino tärkeää. Sitten Kekkonen kuoli ja myös Kokoomus otettiin mukaan. Kompromisseihin, joissa kuitenkin virkamiehen persoonalla, kyvykkyydellä, myös yhteistyökyvykkyydellä oli vissi painoarvo. Kansankunnan kokonaisetua kuvittelen silloin ajatellun valintojen pohjavireenä.
Nyt minusta tuntuu, että nuorempi valtiohenkilöjoukko tuntee olevansa niin perkeleen oikeassa joka jumalan asiassa, että kompromissiointi on setämiesten hommaa: meidän puolueilla on nyt valta, lyödään all-in, meidän ihmiset paikoille.
Kyvykkyys on toisarvoista, ideologiauskollisuus, tunne on tärkeintä.
Polarisointia, se on nykypäivää. Konsensus on setämiehistelyä.
Seuraavat vaalit, ehkä valtasuhde keikahtaa. Ja kansliapäälliköiden virkakausien loppuessa valtaa pitävät puolueet vaihtavat kostoksi aivan toisen linjan tyypin, vittuillakseen jopa. Paskat Suomesta, kunhan meidän Tyyppi on säätämässä.
Suomesta saadaan pian kaksipuolueinen parlamentarismi eli valtasuhde keikkuu utoopikkojen ja setätätien välillä.
Ja aina vaalien jälkeen ministeriöiden virkahenkilöt putsaavat pöytänsä ja häipyvät nuolemaan näppejään.
Tai voihan sitä joskus hallitseva puoli myös voittaa vaalit, kansa pitäisi johtajistaan, näinkin on käynyt.
Halutaan nuoria politiikkaan, sukupolven- ja sukupuolenvaihdos: seurauksena on polarisaatiota ja turbulenssia, episodeja.
Setämiesten harmistumista.