Mistä esihistoriasta sinä oikein puhut? Ei siellä ennen ollut pelkästään idealisteja tai raakoja reaalipoliitikkoja. Aina siellä on ollut oman edun tavoittelijoita. Samalla voisi kysyä mistä sinä tiedät, että Marin & co. eivät koe ajavansa kansakunnan etua?
En puhu esihistoriasta, ja tietenkin liikkeellä on ennenkin oltu oma etu, puolueen etu ja kansakunnan etu edellä, tässä järjestyksessä. Ei poliittinen ristiriita ole ennennäkemätön ilmiö, mutta kyvyttömyys kompromissiin on tässä mittasuhteessa harvinaista. Ei toki sekään ennennäkemätöntä. Maamme kuitenkin selvisi sodasta ja sen jälkiseurauksistakin.
Minun elämäni aikana on ollut pari isoa lamaa ja kaikenlaista poliittista sekamelskaa, ja silti koen, että nykytilanne on yhtä lailla hankala, vaikka sävyissä toki on myös eroja. Ennen kuin vedetään iänikuinen sukupuolikysymys esiin (taidettiin jo vetää), sanon, etten itse antaisi maata kaksivitosten poikienkaan johtoon. Olen lueskellut vastaantulevia erilaisia arvioita ja päässyt siihen ymmärrykseen, että kevät voi olla tälle hallitukselle aika järkyttävä, ja lakkoja rullailee siellä täällä. Kuka maksaa niiden kustannukset + pari lisäavustajaa sihteereille?
Miksi aina, kun tehtäviin valitaan ihmisiä, nainen on automaattisesti se tasa-arvoinen vaihtoehto? Miksi juuri nyt on tärkeintä larpata pitkin maailmaa median ihasteltavana, että onpas meillä kivoja nuoria ministereinä? Onko sillä, että maan johdossa on kolmekymppisiä (miehiä tai naisia), joku valtavan suuri itseisarvo? Eihän kaikkien tarvitse lähestyä yleistä eläkeikää, mutta olisiko kokemuksessa jotain väärää? Voisiko olla niin, että kokeneempien avuksi ei tarvittaisi toistakin bussikuormallista avustajia?
Hallituksella on tulkintani mukaan lieviä vaikeuksia ymmärtää, mitkä ongelmat pitäisi priorisoida. Aitatalkoot, kannabis, Raamatun ajattelemisen kriminalisointi ja muut eivät ehkä nyt ole keskeisin keino saada Suomi uudelleen nousuun. Vaikka toki tavallaan työllistävät nekin. En usko, että ratkaisu mihinkään olisi edes porttien avaaminen ISIS-järjestölle.
Vasemmistohallitus, jossa Keskusta ja RKP mukana suostuvat kaikkeen, ajaa politiikkaa, joka ei perustu kovin vahvasti arkipäivän maalaisjärkeen. Raha ei kasva seinän sisällä, eikä se tule sinne säiliöön suoralla liukuhihnalla aina, kun jossain keksitään nostaa polttoaineveroja ynnä muita arkipäivää rasittavia maksuja. Ministeriauton takapenkiltä tai Helsingin ydinkeskustasta voi hihkaista, että mene spåralla, pahvi. Todellisuuden kanssa sillä ei ole paljon tekemistä. Pelkään aidosti, että nykylinjauksilla pienituloisen arjesta tulee kamalaa, ja hyvin monen pienyrittäjänkin kannattaa ennemmin lyödä lappu luukulle. Näiden etäisyyksien maassa kaikki ei ole vielä spåralinjan päässä, vaikka jotkut niin saattavat ajatellakin.
Taloudesta on tullut somessa vastaan lausuntoja, siis artikkeleita, jotka huolettavat aidosti. Nyt jos ykkösedellytys korkeisiin virkoihin on tuttuus ja valitsijan mielestä oikea sukupuoli, valmiiksi harmittelen tulevia linjauksia ja päätöksiä.