Vaikka muutoin pitkälti samaa mieltä, niin meiltä olisi löydettävissä helposti viisi miljardia euroa leikattavaa ilman että tarvitsee koskea terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Meillä on miljardien maataloustuki, samaten muita yritystukia, tehoton asumistuki, passivoiva ja kallia ansiosidonnainen työllisyysturva, sekä turhia kulttuuri ja muita rönsyjä.
Jos terveydenhuolto ja koulutus jätetään laskuista, en oikein usko, että viittä miljardia saadaan raavittua ilman merkittäviä seuraamuksia. Käytännössä nuo isoimmat menoerät pitävät sillään mm. eläkkeet, joihin ei hevillä puututa taannehtivasti. Sitten on näitä erilaisia tukimuotoja, joissa varmaan olisi karsimista, mutta johonkin sekin karsinta aina säteilee.
Mainitsemasi kulttuurin tuki on 0,58 miljardia vuodessa, eli suunnilleen saman verran kuin maatalous- ja turkistuottajien lomitustuki sekä veteraanien tukeminen yhteensä. Esim. puolustusministeriö haukkaa lähes kymmenkertaisen summan.
Kuntien tukemiseen menee puolestaan yli 10 miljardia. Vertauskohtana todettakoon, että toimeentulotuen kustannukset ovat noin 0,7 miljardia.
Suomen ongelmana on kyvyttömyys uusiutua. Se näkyy siinä, että sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin reagoidaan joko leikkaamalla etuuksia tai säätämällä uusia. Loppujen lopuksi se on aikamoista pingistä, kun neljän vuoden välein liikutellaan muutaman sadan miljoonan menoeriä taskusta toiseen. Kaikki isommat remontit jäävät tekemättä.