Tästä hyvin kapeasta omaan kokemukseeni julkisella puolella perustuvasta ruohonjuuritason näkövinkkelistä pari sanaa:
Työkulttuuri on vuosikymmenien myötä muodostunut sellaiseksi, että sillä ei ole niin väliä, että mikä on oma työpanos. Palkka juoksee joka tapauksessa pelkästään siitä, että ilmestyt työpaikalle täyttämään työaikakortin ja vietät siellä sen siinä sanotun ajan. Käsitys siitä, että mitä varten työpaikka on ihmisellä olemassa, on omasta mielestäni hyvinkin erikoinen. Tämä näkyy eritoten niissä kaikkein pisimpään talossa olleissa. Uudet työntekijät ovat valtaosin hyviä työntekijöitä.
Sitten jos mennään oksia ylöspäin, niin sellainen mielikuva ainakin alhaalta päin katsottuna on syntynyt, että myös siellä organisaation ylemmillä tasoilla on paljon ihmisiä töissä, joilla ei osaaminen ja/tai ahkeruus mitenkään korreloi sen tehtävän vaatimusten ja palkkatason kanssa, mutta jotenkin ihmeellisesti ovat silti tehtäväänsä päässeet. Tai siis tämä ei ole pelkkää mielikuvaa, vaan ihan tietoakin. Nämä ovat myös usein niitä pitkään talossa olleita, mutta eivät välttämättä aina. Luonnollisesti asiassa on sitten sellaiset seuraamukset, että jos siellä ylemmällä oksalla on sellainen ihminen töissä, jonka osaaminen/panostaminen ei riitä siihen hommaan, niin se säteilee myös sitten alaspäin siellä oleviin ihmisiin, joka taas omalla tavallaan rapauttaa toiminnan ja kulttuurin laatua.
Kierre jota on jatkunut nähdäkseni helvetin pitkään. Puhutaan oikeasti vuosikymmenistä.
Ei liittynyt mitenkään Sanna Marinin hallitukseen, joten pahoittelut off-topicista.