Tehdään pieni leikkimielinen laskuharjoitus. UPM:n liikevaihto on 10 mrd euroa. Siitä 7% on vähäiset 700 miljoonaa euroa. Jos niistä saisi säästöä 36% puhuttaisiin olemattomasta 252 miljoonasta eurosta. Siitä yhteisövero olisi ollut 20% eli 50 miljoonaa. UPM maksoi viime vuonna osinkoa 700 miljoonaa euroa ja sijoittajien tuotto sijoitetulle pääomalle oli 5%. Jos osinkoa olisi maksettu 900 miljonaa euroa olisi tuotto ollut 6,5%.
Joo ja jos ei olisi työvoimaa ollenkaan niin sittenhän se olisi +700 miljoonaa. Porukka on vedetty jo paperitehtailla aivan minimiin ja iso osa rahasta menee siihen kun teetetään porukalla ylitöitä sen minimiin vetämisen takia. Se on kuitenkin ilmeisesti kannattavampaa kuin palkata uutta henkilöstöä. Nouseehan sillä palkkojen keskiarvo, mutta ei se peruspalkoista muita maita suurempia tee. Sitäpaitsi kuulostaa kyllä 36% vähennys jonkun palkkoihin sellaiselta, että sinä varmasti ensimmäisenä olet valmis omastasi leikkamaan sen verran?
Sehän se on se sinun vaihtoehtoiskustannus, jos kerran ketään ei potkita ja tuon hatusta vedetyn luvun verran pitää säästää niin tuotahan se tarkoittaisi. Leikataanko voittoa tekevän firman työntekijöiltä ensi vuonnakin saman verran, että taas saadaan aikaan suuremmat luvut vai missä se raja menee, että pitäisi riittää? Onko 5% tuotto liian vähän? Mikä on se määrä mikä pitää saavuttaa, vai onko yrityksillä tai pitäisikö niillä olla myös jotain muita tavotteita kuin vain mahdollisimman kova tuotto?
Toki se on taloudessa oikealla olevan märkä päiväuni, että yhteiskunta tuottaa infran, kouluttaa työntekijät, pitää järjestystä yllä ja suojaa rajatkin, antaa sähköt puoli-ilmaiseksi, samaten öljyn ja vielä maksaa kehitystukia, mutta itse vetää maksimivoitot ilman mitään velvotteita antaa takaisin. Markkinatalouden ja "oskeyhtiön tehtävä on tuottaa voittoa" ajattelun törmäys hyvinvointivaltioksi kutsutun jäävuoren kanssa.
