Ehdottomasti. Tosin ei se muutu, että Marinin hallitus joko tekee oikeita talousratkaisuja tai ei tee. Loppupeleissä - kuten konkursseissa ja lisätyöttömissä sekä kilpailukyvyssä - on turha sanoa, että kyllähän me olisi tehty, mutta ei Keskusta antanut.
Periaatteessa näin on. Tällä kerralla vain hassusti on hallituksen taktiikka siirtää vastuuta onnistunut. Pääministeri siirtää vastauksesta vastuun toiselle ministeriölle, joka puolestaan siirtää jollekin virkamiehelle. Tämä puolestaan (varsinkin STM:ssä) heittää pallon seuraavalle vastuuministerille, joka puolestaan katsoo anovasti TEM:in suuntaan.
Siellä erotetaan joku ja seuraajansa saa ottaa kopin kysymyksestä.
Ravintoketju jatkuu niin pitkälle, että lopulta vastuuta vyörytetään takaisin pääministerille päin. Ministeriö tarttuu välittömästi toimeen, mittaa kierrosajan ja aloittaa uuden kierroksen. Tahallista ironiaa, mutta osittain totta. Puolustelut "kukaan ei voinut varautua" ja "on päivänselvää, että teemme kaikkemme" toimivat, ja gallupit kiittävät.
Valtion lainanotto on monin paikoin ollut pakollista, mutta laskun maksusta tulee vähän sellainen fiilis, että silloin moni haluaisi olla muualla. Suomen etujen ajaminen neuvottelupöydissä on vähän niin ja näin, sillä vieläkin on ihmeellinen halu jotenkin ostaa vaikutusvaltaa pelastamalla ensin kaikki muut. Pentti Hietanen lauleli, että "on lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan". Suattaa käydä niin tässä rahanjakoleikissäkin.