Tulevaisuus näyttää tämän. Ja tulevaisuus tässä eniten huolettaakin. Vaikein, eli taloudellinen jälleenrakennustyö - etenkin kansainvälisillä markkinoilla, on vasta edessä. Itseäni ei tässä suhteessa kiinnosta hallituksen poliittinen suuntautuminen, tai ideologia, ainoastaan se, onko heillä osaamista pitää Suomen talous ja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus kunnossa.
Parhaillaan hallitus ohjaa ihan mallikkaasti tätä laivaa koronamyrskyssä, mutta varmaan useammallekin on hiipinyt ajatus siitä, onko hallituksella joku päämäärä tiedossa. Sellainen ei oikein välity, kun suunnitelmat elää ja huomio on lähinnä pinnalla pysymisessä. Ja ainakin itseäni hieman pelottaa, että myrskyn hellittäessä, olemme vielä avomerellä pohtimassa meille sopivaa satamaa, kun muut ovat uhmanneet hieman myrskyjä ja ovat maissa valtaamassa itselleen markkinapaikkoja. Tietenkin jos syksyllä nousee uusi myrsky, ehkä avomerellä kelluminen on fiksua, mutta tämä on isoa uhkapeliä, jonka panokset ovat korkeat.
Hyvä pointti ja olen pitkälti samaa mieltä.
Taloudellisessa jälleenrakennustyössä on oleellista se, että yritysten ja ihmisten toimeliaisuus ja tavoitteellisuus saadaan turvattua jo nyt. Nyt on todellakin korkea aika signaloida ja viestiä siitä, että palataan kohti vanhaa normaalia, mutta positiivisilla muutoksilla.
Yritykset ja yksittäiset ihmiset tarvitsevat nyt tietoa päämääristä. Suomen markkinoilla toimiville yrityksille on oleellisen tärkeää tietää miten ja millä aikataululla yhteiskuntaa pyritään avaamaan ja markkinat pyritään saamaan normaalille tolalle, jotta lähitulevaisuuden suunnitelmia edes uskalletaan alkaa tekemään. Vientiyrityksille puolestaan on strategisen suunnittelun, tuotekehityksen sekä muun yritystoiminnan kehittämistyön kannalta oleellista saada tarkempaa käsitystä siitä, minkä markkinoiden osalta voidaan vähitellen alkaa normalisoimaan tilannetta. Jälkimmäisen osalta ensiaskeleitä pitäisi nyt lähteä tekemään lähinnä monien EU-maiden osalta, joissa epidemiatilanne on lähellä omaamme (ehkä Pohjoismaat pl. Ruotsi vielä tällä hetkellä, itäinen ja läntinen Keski-Eurooppa, Kreikka sekä vähitellen myös Etelä-Eurooppa). Liian varovainen linja tukahduttaa erityisesti pk-yritysten tavoitteet ja toimeliaisuuden: jos lähitulevaisuuden normalisoimistoimenpiteistä ei uskalleta puhua, yritykset saavat signaalin, että mitään ei ole vähään aikaan tapahtumassakaan.
Yksittäiset ihmiset tarvitsevat niin ikään tavoitteita ja unelmiakin lähitulevaisuudelle. Meille, ainakin melkein kaikille, on tärkeää, että voidaan vaikkapa tutkia uusia työmahdollisuuksia, konkreettisesti pohtia oman yrityksen perustamista, suunnitella konkreettisesti uuden asunnon hankintaa tai tavoitella mitä tahansa normaaleja asioita, joita olemme oppineet arvostamaan. Pienemmässä skaalassa meille on tärkeää pystyä sunnittelemaan vaikkapa jotakin lomareissua kesäksi (oli se sitten kotimaassa, muualla Euroopassa tai kauempana). Yksinkertaisesti, tarvitsemme kaikki oman elämämme suunnitteluun signaalin siitä, että jo lähitulevaisuudessa jotkut normaalit asiat ovat taas tai pian mahdollisia, jotka eivät sitä poikkeavan tilanteen aikana ole olleet.
Siitä huolimatta, että pandemiaa on pystyttävä rajaamaan ja kenties jossakin vaiheessa jotakin kovempia rajoittamistoimenpiteitäkin voidaan taas tarvita, nyt on uskallettava olla myös rohkea. Nykymuotoinen yhteiskunta ja talous ei siedä tolkuttoman pitkää epätietoisuutta. Kriisistä on oltava exit plan, jonka pitää perustua koko ajan saatavaan lisätietoon, joka pitää kommunikoida ja jonka toteuttamiseen lähdetään rohkeasti.
Koska ihminen on varsin nopea oppimaan asioita kantapäänkin kautta, on pystyttävä luottamaan siihen, että niin tapahtuu nytkin. Tällä tarkoitan sitä, että jos esimerkiksi tulee se mahdollinen ja pelätty "toinen aalto" pystymme uuden tiedon valossa ja opitun kautta selvittämään sen tarkemmin kohdennetuilla toimenpiteillä siten, että elämää voidaan jatkaa normaalimmin kun mitä nyt lopputalven ja kevään aikana on tapahtunut.
"In every crisis, there's an opportunity" on kliseisen kuuloinen motivaatiositaatti, jota on (väärin?)käytetty työpaikoilla organisaatiojohdon toimesta väsymiseen asti kaikissa mahdollisissa yt-neuvotteluissa ja vastaavissa turhauttavissa ja usein vältettävissä olevissa paskatilanteissa. Mutta siinä on silti perää ja sillä periaatteella tässä tarvitsisi nyt määrätietoisesti lähteä viemään asioita kohti "parannettua normaalia". Ei mitään "uutta normaalia", joka äkkiseltään antaa enemmänkin dystooppisen tulevaisuudenkuvan.
Hallitusta en ole juuri kritisoinut koronakriisin hoidosta. Akuutilta epidemologiselta kannalta tämä on hoidettu erittäin mallikkaasti ja siitä suuri kiitos hallitukselle ja hallituksen käyttämille asiantuntijoille. Nyt kun uuden ja tuntemattoman kriisin akuutti vaihe alkaa olemaan vähitellen takana päin, pitää ottaa seuraava askel. Mielestäni Keski-Euroopassa tässä ollaan pidemmällä. Se on toki sinällään ymmärrettävääkin, koska Suomi oli alun alkaenkin epidemian leviämisen kannalta muutaman viikon perässä.
/img-s3.ilcdn.fi/0ae7106252a3e8ad272fbf2b920505b52cd3749faf2f1953d199aee5181f34bd.jpeg)
www.iltalehti.fi
yle.fi
www.storaenso.com
