Marin-ilmiö on kieltämättä mielenkiintoinen, ja eräällä tapaa ainutlaatuinenkin - varsinkin Suomessa. Ja olen huomannut samaa fanaattisuutta juuri keski-ikäisten miesten keskuudessa.Ymmärtääkseni Marinilla on, kenties yllättäen, myös huomattavan kokoinen, kovaääninen ja omistautunut kannattajajoukkonsa keski-ikäisten miesten keskuudessa. En siis lähtisi vain naisten jutuksi yleistämään.
Täällähän kulttipuheita on pyritty tekemään naurunalaiseksi ilkkumalla aina kun niitä esiintyy, mutta meillä on nyt lyhyen ajan sisään esimerkit, joissa vihreä naispoliitikko kertoo pelkäävänsä sanoa Marinista poikkipuolista sanaa vihavyöryn takia, ja toinen esimerkki jossa kokenut naispuolinen politiikantoimittaja kertoo, että Marinia on arasteltu toimittajienkin keskuudessa.
Halla-Aholla on seuraajansa, mutta kannattajakunta on aika lokeroitunut tiettyyn demografiaan, eikä hän silti missään vaiheessa ole ollut samanlainen pyhä toteemi, jonka pelkkä kritisoiminen herättää niin vahvaa loukkaantuneisuuden tuntua. Halla-Ahoa totta kai puolustellaan, mutta olisiko kyse siitä, että koska hän vaikuttaa aika voimakkaalta saamansa kritiikin edessä, kritiikkiä ei koeta yhtä loukkaavana hyökkäyksenä, kuin Mariniin kohdistuvassa kritiikissä, jolla on ollut tapana uhriutua ja siten muuntautua eräänlaiseksi "neitokaiseksi hädässä" vilauttelemalla esiin melko usein sitä kuuluisaa naiskorttia, joka puolestaan on aina omiaan kutsumaan apuun ja aseisiin etenkin näitä ritarikompleksista kärsiviä keski-ikäisiä miehiä.
Veikkaan myös, että se Marinin pääministeriuran alkuvaiheilla otattama rintavakokuva toimi eräänlaisena "Neitsyt Maaria"-maisena pyhänä ikonina, joka edusti monelle jonkinlaista nykynaiseutta ja aatetta, ja sitä kautta levisi meemin tavoin ja auttoi synnyttämään alkutahdit tälle Marinin ympärille muodostuneelle kultille. Uskonto tarvitsee aina jonkinlaisen toteemin jonka puolesta taistella. Muistan kuinka omassa facebookissa syntyi tuolloin trendi, jolloin miehetkin (etenkin hyvesignalointiin taipuvaiset) ottelivat itsestään samankaltaisia seksikkäitä jakkutakki-kuvia osoittaakseen seisovansa samassa rintamassa naiseuden puolesta.
En tosin usko, että tämä ilmiö/kultti oli Marinin suunnitelmaa tai edes median, vaan se syntyi yhteisestä halusta ylläpitää tietynlaisen aatteen narratiivia, jossa Marinkin oli hyvä. Esimerkkinä se alkutaipaleella syntynyt soppa-uutinen, jossa kiireinen pääministeri "yllätti" selkäkipuisen Ilmari -kollegansa tuodakseen tälle soppaa kotiovelle. Vaati erityislahjakkuutta luoda tästä mainoksesta uutinen, koska se oli niin läpinäkyvää imagopropagandaa, jonka varmasti jokainen toimittaja haistaa. Ja aikanaan sitten media huomasi näiden tarinoidensa kautta luoneensa ikonin ja kulttilauman jota itsekin alkoi pelätä. Marin on lahjakas esiintyjä ja sitä kautta influensseri, mutta ei hän missään vaiheessa ole mitään erityisen viisasta suustaan päästänyt - ja kyytiin on mahtunut paljon touhuja, joita Marin myönteisellä mediapuoliskolla on ollut täysi työ valkopestä, jonka takia on vaikea uskoa, että hän olisi suunnitellut itseään kohti hyväpalkkaista kansainvälistä lobbarin uraa. Hän osasi vain taitavasti luovia ja käsitellä mediaa. Hän ei esimerkiksi suostunut koskaan pääministerinä näiden kovimpien toimittajien (esimerkiksi YLE:llä Sannikan) grillattavaksi, vaan halusi enemmän näitä kynnysmatto-toimittajia - ja hän sai mitä halusi.