Kyllähän tuo tuntuu onnistuvan melko mallikkaasti. Marinhan oli juuri keskustavasemmistolaisten voimien suurkokouksessa Montrealissa, ja hänen keskeistä antia siellä oli mm. seuraavaa:
Ihmiset eivät ole tyhmiä. He näkevät huolestuttavia kehityskulkuja ympäri maailmaa ja haluavat, että johtavat poliitikot välittävät niistä asioista. Meidän pitää palata maan pinnalle.
Meidän pitää olla rehellisiä. Pitää katsoa, mitä ongelmia ihmiset näkevät, ja tarjota niihin ratkaisuja. Kyse on koko maailman ongelmista mutta myös arjen ongelmista, jotka ovat samoja monessa maassa. – – Ratkaisujen luominen jokapäiväisiin ongelmiin on yksi keino lisätä ihmisten luottamusta politiikkaan.
Tuota puhetta kelpaa mietiskellä. Merkki siitä, että ihminen on edennyt urallaan korkealle on, että hän voi työkseen puhua ongelmista, joita toisten pitäisi ratkaista. Ongelman esittäminen on tyypillisesti johtoportaan työtä. Perspektiiviä ongelmien pohtimiseen antaa se, että niitä on paljon mukavampi pohtia liikehuoneiston yläkerroksissa tai suihkukoneen businessluokassa.
"Ratkaisujen luominen jokapäiväisiin ongelmiin jne." on syvällisesti sanottu. Yleensä yksikään hallitus ei tähän pysty kaikkia tyydyttävällä tavalla.
Tässä Tony Blair eräässä puheessaan mietiskelee syvällisiä Euroopasta:
Tony Blair's Speech: After Ukraine, What Lessons Now for Western Leadership?
Tällaisen puheen jälkeen puhuja saa korviahuumaavat aplodit. Ja keskustelut jatkuvat pikkutunneille saakka.
Tietysti kaiken tällaisen puheen lähes saavuttamaton huippu oli silloin, kun Al Gore puhui aikoinaan "Epämiellyttävästä totuudesta". Tosin tämä totuus oli myös sikäli epämiellyttävä, että se sisälsi monia asiavirheitä. Jää historioitsijan tehtäväksi arvioida, olisiko puheen otsikko pitänyt vaihtaa.