Krista Kiurua puolustelematta hän esim. oli Marinin uskollinen aseenkantaja, joka hyötyi kaveristaan ja kaveri hyötyi hänestä, koska Krista otti paljon paskaa niskaan.Marinin johtajuutta arvioidessa lienee syytä muistaa myös se mitä se johtajuus on. SDP suojeli omaa ykköstykkiääm negatiivisilta asioita ja Marin sai tehtäväkseen melko simppeleitä ja yksioikoisia johtotehtäviä. Hankalampien asioiden tai ristiriitojen ilmetessä tuotiin eri ketjun kaverit kehiin ja/tai vieriteltiin vastuuta viranomaisille ja muille tahoille.
Perinteinen johtajuus, tai ainakin miten sen itse miellän, on juurikin hankalien asioiden läpivientiä, vastuunkantoa yms. epämieluisien asioiden tekemistä. Helpoilla hetkillä ja menestyksen tullessa sitten vetäytyä itse taka-alalle ja antaa muiden nauttia oman työnsä hedelmistä. Nyt Marin nimenomaisesti vei itse kunnian muiden töistä ja tiukassa paikassa vieritti työt ja kunniattomuudet muille.
Toki omassa hänelle asetetussa roolissa Marin toimi ihan ok, mutta en toivoisi tämänkaltaisen johtajuuden yleistyvän yhteiskunnassa.
Rumasti yleistäen tulee mieleen kaverukset, joista toinen on suosittu ja viehättävä ja jolla on vähemmän suosittu ja viehättävä kaveri, joka pääsee kaverinsa siivellä moniin paikkoihin ja
hyötyy omalla tavallaan.
Suosittu kaveri ottaa hyödyn toisen ponnistuksista ja saa ne käännettyä omiksi ansioikseen. Kun jotain menee vikaan, viehättävä henkilö onnistuu luistamaan vastuustaan ja yhtäkkiä (lähes) kaikki ovat sitä mieltä, että jos ei juuri tuo aseenkantaja niin ainakin joku muu vähemmän viehättävä yksilö on syyllinen.
Selvennyksenä vielä, että kuvio toimii sukupuolesta riippumatta.