Pahoittelen. Vastaan pienellä viiveellä. Sillä ei ole väliä MISTÄ avaus tulee, sillä on väliä MITEN se tulee.
Jos halutaan nopeata keskustelua asiasta, mitä hyötyä siitä on, että pääministeri käy omavaltaisesti jakamassa tällaisia mielipiteitä lehdistölle, kun tämä voisi myös pääministerin ominaisuudessa kutsua kyseiset tahot koolle keskustelemaan, mikäli kokee että asiasta pitää keskustella? Se, että pääministeri menee julkisesti väittämään, että jostain asiasta on keskusteltu, ilman, että kukaan muu vastuullinen taho olisi näistä keskusteluista kuullut, lisää ainoastaan epäluottamusta pääministerin yhteistyökykyyn muiden päättävien tahojen osalta. En näe miten tämä on mitenkään hyödyllistä. Pääministeri ei ole ulkopolitiikan pomo. Politiikassa on hierarkiat ja asioiden etenemismallit hyvästä syystä.
Itse näen rinnastuksesi Haavistoon hyvin kevyinä. Haavisto vastasi vaikeaan kysymykseen melko diplomaattisesti ja totuudenmukaisesti, josta lehdistö toki nappasi omalla spekuloinnillaan kiinni. Ja tuskin tuo kenenkään mielestä haiskahti minkäänlaiselta vaalipuheelta. Marin taas sai helpon kysymyksen, jota lähti opportunistisesti viemään kohti Suomen mahdollisuuksia luovuttaa Hornetteja, jonka mahdollisuus taitaa todellisuudessa olla se nolla. Marinin vastauksen merkitys ukrainalaisille, joilla heräsi toive siitä, että Suomi voisi mahdollisesti lähettää heille hävittäjiä, ei ollut nolla. Tämän takia myös tuo paikka, jossa Marin tämän näkemyksensä esitti, koettiin epäkorrektiksi.
En osaa sitä arvioida onko päättäjien kyky yhteistyöhön jotenkin heikentynyt tämän osalta. Se varmaan nähdään aikanaan kyseisten poliitikkojen päiväkirjamerkinnöistä, jos niitä joskus julkaisevat.
Mutta MITEN tätä tulisi käydä, näen yhtäläisyyksiä Haaviston ja Marinin tapauksessa. Molemmissa ulkopolitiikan muut toimijat tulivat yllätetyksi. Toki Haavisto pääsi vähemmällä, ehkä siksi että hänen alkuperäisiä lausuntojaan tarkastettiin vasta ensi kohun jälkeen, ja samaa osittain Marinin tapauksessa. Ruotsin media tarrasi heti kiinni Haaviston kommenttiin aika isosti, Marinin Hornetit ovat jääneet aika pienelle huomiolle kansainvälisessä mediassa. Marinin moka oli että hän sanoi keskustelujen olevan hyvin alkuvaiheessa ja se ei näytä pitävän paikkansa. Oliko iso moka? Mielestäni ei. Ihan kuin lipsahti jotain mitä ei olisi pitänyt sanoa.
Kun totesit että Haaviston ja Marinin tapausten rinnastaminen on kevyttä, arvioitko sitä nyt sisäpoliittisesta näkökulmasta (ts. sisäinen prosessi) vai siltä mikä vaikuttavuus kommenteilla on ollut Suomen kuvaan rajojen ulkpuolella? Vai molemmista? Haaviston tapaus sai huomattavasti enemmän julkisuutta kansainvälisesti erityisesti Ruotsissa, kuin Marinin tapauksen selvittely on puhtaasti kotimainen asia. Suomi-kuva on tärkeä, ja näistä kahdesta Haaviston tapaus on varmasti nostanut karvat pystyyn Ruotsissa, kuin Marinin myötäkarvaan silittely Ukrainassa. Haaviston uutisointi Ruotsissa ei ollut nolla, eikä ehkä Marininkaan mutta lähempänä nollaa.
Ensimmäiset kommentit tällä keskustelupalstalla Haaviston tapauksen jälkeen meni jotenkin siten että "Haavisto on selkeästi aloittanut presidenttipelin" tms. Ja Marinin tapauksessa sitä pidetään itsestään selvänä, koska vaalit ovat nurkan takana.
Yritän tässä sanoa kun Haaviston tapaus meni vähän samoja raiteita pitkin (1-epämääräinen kommentti, 2-uutisointi, 3-kohu, 4-keskustelu) niin Haaviston tapaus opetti kuinka keskustelu lopulta muutti Ruotsin ja Suomen (ja ehkä Turkin?) kantaa siitä ettei meidän välttämättä tarvitse mennä yhdessä Natoon kuten alunperin oli yhdessä suunniteltu. Nyt me emme halua sitä keskustelua käydä, koska avaus tuli väärältä taholta, väärässä paikassa, ilman etukäteisvalmisteluja. Jos Hornet -keskustelu olisi mennyt by the book, olisimmeko tarvinneet ensiksi virallisen kannan ja sitten vasta aloittaa keskustelu asiasta? Tämä olisi mennyt vaalien yli.
Pointtini ei ole, pystytäänkö Hornetteja lähettämään vai ei, vaan yleisemmällä tasolla, tarvitseeko tämän tyyppiset asiat olla huolella valmisteltuja ennen kuin niitä voidaan tuoda julkiseen keskusteluun. Ulkopolitiikka on aikamoisessa turbulensissa, ja Haaviston tapaus osoitti sen että keskustelemalla kyetään etsimään ratkaisuja, vaikkakin avaus tuli vähän yllätten ilman etukäteisvalmisteluja ja sai pienen myrskyn vesilasiin molemmin puolin Pohjolaa. Kun kysyit mitä hyötyä, Haaviston tapauksessa keskustelu sai aikaiseksi yleisesti hyväksytyn muutoksen suhteellisen nopeasti.