Eli tarkoitatko sitä että Haaviston avaus aiheena on tarpeeksi "universaali" että kansalaisten kokonaisymmärrys aiheesta ja sen seurauksista on riittävän kattava ja siksi sen voi ottaa vapaassa demokratiassa keskustelun alle ilman ulkopoliittista etukäteisvalmistelua? Ja janan toisessa päässä on Marinin Hornet -kommentit, joihin ei tarvita kansalaisten mielipidettä, koska asia itsessään on monimutkainen, ehkä hiukan arka Suomen puolustuksen näkökulmasta. Lopulta se on veteen piirretty viiva, milloin pääministeri tai jokin muu korkea ulkopolitiikan taho saa avata keskustelun tärkeäksi näkemästään aiheesta.
Itse en kannata lainkaan sitä, että eri instituutioiden vastuulla olevia keskusteluja aletaan avaamaan median kautta, vaan sitä, että ne valmistellaan asiantuntijoiden toimesta. Minulle jäi sellainen käsitys, että sinä olet tällaisen median kautta käytävien keskustelunavausten kannattaja. Mutta en silti vain näe sitä, että Haaviston tarkoitus olisi ollut avata tällaista keskustelua. Hän käsittääkseni kommentoi asiaa yhdellä lauseella liikaa, todeten muistaakseni, että "jos Ruotsin tie Natoon mutkittuu, meidän tarvitsee arvioida oma tilanteemme yhteisen etenemisen suhteen uudelleen", joka on täysin totta. Se kuitenkin herätti keskustelua, jota Haavisto riensi myöhemmin korjailemaan. Se teki siitä Haaviston näkökulmasta lipsahduksen. Marin ei lipsauttanut lausetta vaan lähti puhumaan isosti siitä kuinka Suomi voisi olla hyvässä asemassa lahjoitella hävittäjiään Ukrainalle. Mutta jos näistä kahdesta asiasta haluttaisiin käydään jotain kansalaiskeskustelua, niin onhan Natoon liittyminen enemmän koko kansaa heilauttava mielipideasia, kuin se, että pohditaan minkälainen ilmapuolustus on Suomelle riittävä ja mikä ylipäätään on vanhojen Hornettien luovutusmahdollisuus. Tämä ei taida olla mielipidekysymys.
Tämä keskustelu ajautui Haaviston myötä täysin sivuraiteille. Voidaan sopia, että Haavisto oli yhtä arvelluttava kuin Marin ja annetaan tämän aiheen olla. Ketju keskittyy Mariniin. Haaviston toilailut liittynee Vihreisiin tai hallitusketjuun.
Mitä muihin keskusteluihimme tulee, niin ymmärsin kyllä pointtisi. Rakensit argumenttejasi ihan hyvin, vaikka Haavisto-argumentointi veikin keskustelua jatkuvasti pois olennaisesta. Kyse oli siitä toimiko pääministeri väärin nostaessaan omapäisesti keskustelun mahdollisiin hävittäjälahjoituksiin ohi muiden päättävien elinten. Jos muut ministerit ovat harjoittaneet sitä, se on heidän häpeänsä, mutta pääministeri on pääministeri. Sinä näytät kaipaavan impulsiivisempaa nopeammin reagoivaa ulkopolitiikkaa (joka on populistijohtajille ja diktaattoreille hyvin yleistä ja kieltämättä viihdyttävää), itse kaipaan maltillisempaa demokratiaan pohjautuvaa linjaa, joka on toki hitaampaa ja jähmeämpää, mutta samalla myös harkitumpaa, vähemmän tunnevetoista ja pohjautuu paremmalle kokonaiskäsitykselle. En usko, että lähennymme tästä syystä mielipiteinemme. Minusta ongelma reaktiivisessa yksinapaisessa ulkopolitiikassa on yleensä se, että niiden harjoittajilla on harvemmin kovin kattavaa kokonaiskäsitystä asioista ja reagoidessaan impulsiivisesti, lopputulos on usein harkitsematonta ja jättää sotkun jälkeensä. Trump ja Marin on tässäkin suhteessa kuin kaksi marjaa. Molemmat laukoo aika olemattomalla filtterillä ulos ajatuksiaan, jotka harvemmin ovat kovin päteviä ajatuksia ensinkään, mutta pitävät huolen siitä somehuomio pysyy jatkuvasti heissä.
