Politiikka on - ehkä onneksi, ehkä harmiksi - meillä historian jatkumoa. Tässä jatkumossa kokoomus on keskeinen puolue kahdessa asiassa, johtuen tietenkin erityisesti välistä 66-87: demokratiaperinteen korostamisessa ja ek-vaalien viemisessä pääministerivaalin suuntaan.
Kun tähän lisätään nykyinen puoluejohtaja tyyppineen, Petterin johdolla on käytännössä mahdoton ajatus sopia välistävedosta tuolla vaalituloksella. Politiikka on toki mahdollisen taitoa, ja johto voi de facto vaihtua kesken neuvottelujenkin, mutta siksi kirjoitin, että niin varma kuin se tässä järjestelmässä voi olla.
Jotkut asiat ja periaatteet ovat kuitenkin pelkkiä pelin paikkoja arvokkaampia, ainakin ns. vanhoille puolueille. Ja niistä etenkin nykyiselle kokoomukselle, sikäli kun historian lisäksi myös henkilöt kohtalaisesti tunnen.
Itse pidän oikeistohallituksen mahdollisuutta hieman suurempana tilanteessa, jossa SDP voittaisi vaalit. Kokoomuksessa muistetaan SDP:n ja Keskustan blokkitoimet, mutta nyt kyse on myös SDP:n johdosta. Antti Lindtmanin SDP olisi mieluisampi kuin Marinin. Marin II voisi syödä tilaa myös Kokoomukselta samalla tavalla kuin Marin I muilta hallituspuolueilta arvokarttaeroista huolimatta.