Tuksuhan on erittäin hyvä esimerkki, ainoa jossa voimasuhteet olivat lehdelle 100-0. Nykäselläkään ne eivät olleet tuollaisia.Niin, tähän astihan se on ollut win-win kummallekin osapuolelle, mutta ainakin itse näen muutoksen tuulia ilmassa. Medialla on kuitenkin rahkeita heittää kunnollakin hiekkaa rattaisiin ja sitä Marinkaan tuskin haluaa.
Tuksua nyt on tähän turha vetää mukaan, mielenterveys- ja päihdeongelmainen, rahaton ja ulosottovelkainen sekä lapsensa kaapannut ö-luokan julkkis.
Etkö ollut vielä siitä tietoinen, että tapahtuipa Suomessa mitä tahansa negatiivista, niin vika on aina ja iankaiken Keskustassa.Hällä taitaa olla vahvat antipatiat Sipilän suuntaan, eli pitihän se miljonääri-Juha ottaa tässäkin esille negatiivisessa valossa. Oliko Sannan kännääminen ja toimintakyvyttömyys virka-aikana lopulta Sipilän vika?
Eikös lomien ulkopuolella ole pääministerilläkin vapaata? Hän ei hoida aktiivisesti 24/7 virkaansa ja kyllä hän voi lähteä vaikka lauantaina nuuksioon vaeltamaan ja ottaa nuotiolla vaikka oluen. Jos vertaat johonkin päivystäjään niin huhhuh. Päivystäjä hoitaa silloin työvuoroaan ja saa siitä korvayksen. Kun noin hölmöjä vertauksia laitat, niin mitä mieltä olet, että voiko pm nukkua vai onko sekin jo laiminlyöntiäLainaan vain tämän osan tuosta sinun Sanna-fanitus viestistä. Ymmärrätkö, että ihmiset ovat huolissaan, näinä maailman aikoina, että johtajamme olisivat aina ajantasalla? Jos Marin ajattelee, että pääministerin virka on perusduunarin ammatti, jossa työajan jälkeen voi heittää täysin vapaalle tai jopa ns. päivystysvuorossa, niin sitten on täysin väärässä tehtävässä.
Mitä tapahtuisi, jos asentajat, lääkärit tai palomiehet lähtisivät vähän bilettään päivystysvuoroilla? Ei varmaan katottais hyvällä, mutta ihq-Sanna taitaa olla poikkeus, hän saa tehdä mitä haluaa ja missä kunnossa tahansa virka-aikana. Jos tuo on ihailtavan johtajan merkki, niin olen todella iloinen että kuulun vielä tähän sinun menossa olevaan nykymaailmaan.
Kiitos kun näät näihin vastauksiin näin paljon vaivaa. Itse en todellakaan noin pitkiä vastauksia voi kirjoittaa kun pitää seurata kaiken muun ohella Twitterissä Marin-meemejä.Tästä päästäänkin siihen tekopyhyyteen, mikä tässä kohussa on valloillaan tälläkin palstalla. Hyvin harva, luulen, oikeasti on huolissaan pääministerin tavoitettavuudesta tai toimintakyvystä. Tämä on vain erinomainen paikka antaa läimää poliitikolle, jonka naama ärsyttää niin perkeleesti. Toivoisinkin että mahdollisimman moni myöntäisi sen rehellisesti, koska eihän siinä varsinaisesti mitään väärää ole (edit. jos se pysyy hyvän maun ja lain rajoissa). Oikeistolaiset pääsevät antamaan läimää vasemmistolaiselle ja naisvihaajat naiselle. Enkä muuten kutsu ketään tämän ketjun kirjoittajaa naisvihaajaksi joten siitä on turha uhriutua, mutta on turha väittää etteikö sitäkin tämän kohun kommentoinnissa somessa ja työpaikkakeskusteluissa jne esiintyisi.
Pidän siis siitä, että kerrot suoraan kuinka olet oikein _nauttinut_ tästä kohusta. Se on ainakin rehellistä, ilman tekopyhyyttä. Toki myös jokseenkin kusipäistä, mutta kaikki ihmisethän ovat ainakin jollain tasolla kusipäitä, minäkin.
Ja hei, myönnän minäkin olevani tekopyhä. En ole varsinaisesti SDP- tai Sanna-fani, mutta molemmat kuuluvat puolueena ja poliitikkona siihen joukkoon, joita voisin äänestää. Jos sen sijaan vaikka Jussi Halla-aho tai Riikka Purra olisi vastaavanlaisen kohun silmässä (joskin Hallis jammailemassa Antti Tuiskun tahtiin on näky, jota on melko hankala kuvitella) niin kyllä minäkin vähän myhäilisin. Tosin sen verran rohkenen ajatella itsestäni, että nimikkoketjussaan en ainakaan kovin monen viestin voimin juhlisi.
Ja jumalauta työajalla ei pornoilla, herra pitää mulkkunsa kurissa. Ei siinä ehdi sutaista, jos just sattuu naapuri hypersoonisella paiskaamaan.Eikös lomien ulkopuolella ole pääministerilläkin vapaata? Hän ei hoida aktiivisesti 24/7 virkaansa ja kyllä hän voi lähteä vaikka lauantaina nuuksioon vaeltamaan ja ottaa nuotiolla vaikka oluen. Jos vertaat johonkin päivystäjään niin huhhuh. Päivystäjä hoitaa silloin työvuoroaan ja saa siitä korvayksen. Kun noin hölmöjä vertauksia laitat, niin mitä mieltä olet, että voiko pm nukkua vai onko sekin jo laiminlyöntiä
Ei. Kysymys on pelkästään mun mielestä poliittisesta uskottavuudesta. Näen, että pääministerin virka on tärkeä ja arvostettava instituutio. Marin haluaa tehdä siitä vähän niinkuin jostain duunari-ammatista, olla töissä kun aikatauluun on merkitty jotain, muuten ollaan kuin Ellun kanat. Sanna haluaa,ihan tietoisestikin, järkyttää tuota instituutiota, mutta mä näen vaan narsistisen aikuispissiksen, joka nauttii huomiosta.Vai onko tässä se suurin rikos on että piti hauskaa kavereiden kanssa. Sama humala olisi pitänyt juoda yksin kotona saunassa perjantai-iltana?
Ja joo, olen edelleen sitä mieltä että parempaa harkintaa olisi pitänyt käyttää varsinkin seurueensa suhteen ja toivottavasti ottaa tästä nyt opiksi.
Että oikein Marinin oppositio? Tämä sanavalinta kuvaa kyllä hyvin sitä hurmoshenkistä henkilökulttia, joka Marinin ympärille on syntynyt. Die Partei ist Marin!Montako kertaa Marinin oppositio voi ammuskella millon mistäkin syystä kuola suupielissä vaahdoten kaikki papatit ilmaan ennen kuin kaikkien uskottavuus meuhkaamisen keskellä murenee lopullisesti.
Pientähän tämä, tässä on ennen yleisurheiluiltaa mukavasti luppoaikaa. Mukavaa kuitenkin, että löysit meemipäivystyksen keskeltä aikaa vastaukselle.Kiitos kun näät näihin vastauksiin näin paljon vaivaa. Itse en todellakaan noin pitkiä vastauksia voi kirjoittaa kun pitää seurata kaiken muun ohella Twitterissä Marin-meemejä.
Jos nyt totta puhutaan niin on ne pääministeri/ministerit saanut paljon vähemmästäkin lähteä. Marinin uhriutuminen ei vaan maistu ja se ettei nää tekemisessä mitään väärää.
Toiveenani on savuava ase kuva tai video jolla hän tekee jotain sellaista mikä pakottaa eroon tai todistaa hänen valehdelleen.
Että oikein Marinin oppositio? Tämä sanavalinta kuvaa kyllä hyvin sitä hurmoshenkistä henkilökulttia, joka Marinin ympärille on syntynyt. Die Partei ist Marin!
Öyh öyh: Kirjaväite: Sanna Marin on toimittajien lemmikki – ”Hieman kylmäävää lukijan näkökulmasta”
"Hänen mukaansa pääministerin kritisointia vaikeuttavat Marinin aggressiiviset fanit, jotka torjuvat kaiken kritiikin, vaikka se tulisi asiallisilta mediataloilta.
– Marinin ei tarvitse edes maalittaa kriitikkojaan, sillä fanilauma käy oma-aloitteisesti ja tunteenomaisesti kaiken kritiikin kimppuun, Kortesuo kirjoittaa.
Tästä on erikoinen kokemus myös toimittaja Jessikka Arolla, joka erehtyi arvostelemaan Marinin toimintaa.
...
– Mä loppujen lopuksi poistin sen tviitin, koska mä en jaksanut sitä hirviömäistä viestittelyä itseäni kohtaan. Ja mä lopulta jopa pyysin anteeksi, ihan kauheeta, Aro kertoo kirjassa.
Marin onkin Kortesuon mukaan onnistunut viestinnässään siinäkin, että ”hänellä on tällainen oma niin sanottu pieni trolliarmeija, joka leimaa kaikki kriitikot.”
Jos Marin olisi toiminut noin, niin hänhän olisi myöntänyt, että isoääninen mullilauma määrittää sen, miten hän vapaa-aikaansa viettää ja elämäänsä elää. Ei Marinilla ole omien sanojensa mukaan aikomustakaan muuttaa tyyliään, joten miksi hän tuollaisen avauksen olisi myöskään suorittanut?Tässäkin tiedotustilaisuudessa olisi voinut heti kärkeen avoimesti voinut myöntää "Hei, ilta (illat) meni hieman pitkäksi ja biletys lähti vähän lapasesta. Jatkossa katson tarkemmin missä ja minkälaisessa kunnossa liikun ihmisten ilmoilla. Olen pahoillani, kansalaisten ei tarvitse tulevaisuudessa(kaan) olla huolissaan pääministerin kunnosta töissä tai vapaa-ajalla".
Se olisi ollut tässä. Mutta ei, kierrällään ja kaarrellaan, eikä jatkossakaan muuteta mitään. Joten tämä ei jää tähän.
Nyt tulee nopea vastaus. Et voi tietää miten tämä vaikuttaa Sannaan. Ei olla lähelläkään sitä milloin voisi kysyä galluppeja Marinin suosiosta.Pientähän tämä, tässä on ennen yleisurheiluiltaa mukavasti luppoaikaa. Mukavaa kuitenkin, että löysit meemipäivystyksen keskeltä aikaa vastaukselle.
Marin ei näe tekemisessään mitään väärää, mutta kannattaa kaikessa inhossaan muistaa, että hyvin, hyvin moni kansalainenkaan ei näe hänen tekemisessään mitään väärää. Miksipä hän siis nöyristelemäänkään lähtisi valheellisesti jos ei oikeasti koe tehneensä mitään väärää, kun kuitenkin hänellä äänestäjien tuki tulee edelleen säilymään. Se saattaa ottaa hittiä hieman, mutta vahvasti sitä edelleen tulee olemaan.
Tottakai kun ei koeta itse että olisi pitänyt toimia toisin. Mikä helvetti toi kuiskaamisjuttu oli? Aika priceless on se pysäytyskuvasta tehty meemi jossa Uusivirta imuttelee kaulaa PM:n käsi ympärilleen kiedottuna tuohon väitteeseen nähden. Ei jumalauta mikä huti julkisuuskuvan hallinnan suhteen tuo tiekkari jossa piti valehdella vastaamatta jättämisen sijaan.Se olisi ollut tässä. Mutta ei, kierrällään ja kaarrellaan, eikä jatkossakaan muuteta mitään. Joten tämä ei jää tähän.
Rakas Long Playn ystävä,
Eilen iltapäivällä mietin hetken aikaa, että olenkohan ehkä jotenkin seonnut.
Oli tarkoitus siteerata Helsingin Sanomien juttua, jossa kerrottiin jauhojengi-huudosta Sanna Marinin bailuvideolla, mutta en löytänyt juttua, vaikka olin mielestäni sen vain vähän aiemmin lukenut.
Tai siis, löysin mielestäni jutun, mutta siinä ei ollut enää sellaista kohtaa.
Hain lehden arkistosta sanalla ”jauhojengi”. Ei löytynyt kuin yksi juttu: siinä kerrottiin, että ulkomaiset lehdet olivat uutisoineet ”joidenkin” tulkinnasta, että bilettäjät huutaisivat jauhojengiä.
Joidenkin?
Mutta se tulkintahan tuli Hesarilta itseltään!
On vaikea kuvailla eilistä uutispäivää millään muulla termillä kuin onneton sotku.
Ensin juttuihin kirjattiin sitaatteja sekavan bilevideon hölinästä. Sitten ruvettiin miettimään. Sanottiinko sittenkään jauhojengi? Ehkä se olikin jallujengi. Eikun se oli jauhojenny. Jallujenny! Jenni! Ei – painokoneet seis, huipputieteellinen äänianalyysi kertoo, että oli sittenkin jauho... Jossain vaiheessa journalismista luovuttiin kokonaan ja heitettiin vain linkkiä nettiin, että kuunnelkaa tuosta itse.
Lopulta käännyin Wayback Machinen puoleen. Verkkosivujen aiempia versioita tallentavasta nettiarkistosta voi tarkastaa, mitä eri sivuilla on aiemmin lukenut. Yleensä toimittajat käyttävät sitä etsiäkseen tekstejä, joita yritykset tai vallanpitäjät haluavat syystä tai toisesta poistaa julkisuudesta. Nyt päädyin kuluttamaan tunteja lukemalla Wayback Machinesta suomalaista mediaa.
Eilisen uutispäivän väitteet ovat tänään muuttuneet epämääräisiksi passiivilauseiksi. Monet ovat tulkinneet… Sosiaalisessa mediassa on esitetty… On väitetty…
Kun Iltalehti kertoi eilen ”videolla kuuluvista ilmauksista”, nyt saman jutun päivittynyt versiopuhuukin ”videolta kuuluviksi tulkituista ilmaisuista”.
Ilta-Sanomat puolestaan kertoo nyt, että ”sosiaalisessa mediassa levinneen tulkinnan mukaan videolla juhlijat puhuvat ’jauhojengistä’, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole”. Mutta ei se ollut mikään sosiaalisesta mediassa levinnyt tulkinta, vaan suora väite saman jutun aiemmasta versiosta.
Tänään Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimituksen esihenkilö Jussi Pullinen kirjoitti kolumnin, jossa hän myönsi HS:n tehneen virheen poistaessaan maininnan jauhojengistä ilmoittamatta siitä mitenkään. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että huumeisiin viittavalla sanavalinnalla ei ollutkaan niin merkitystä.
”Kun juttua muokattiin uutisprosessin edetessä, sana poistui tekstistä joksikin aikaa, sillä sitä ei pidetty itse asian kannalta oleellisena”, Pullinen kirjoitti.
Jauhojengi oli kuitenkin se sana, josta koko Suomi puhui eilen. Juuri se yhdisti pääministerin huumeisiin, ja HS julkaisi eilen lukuisia juttuja, joissa mainittiin, että muutama poliitikko on vaatinut Marinia huumetesteihin ja myös sellaisen jutun, jossa kerrottiin yksityiskohtaisesti, miten huumetestejä Suomessa tehdään.
HS lisäsi jo eilen juttunsa loppuun asianmukaisen merkinnän tekstin muokkauksesta jauhojengi-asian osalta. Samassa kerrottiin myös, että juttua on ”muutettu kauttaaltaan”. Se on nykyisin yleistä, mutta jäin miettimään, mitä lukijan on tarkoitus tehdä tällaisella tiedolla. Siis mitä onkaan muutettu? Pelkkä yleinen muokkailusta ilmoittaminen ei auta lukijaa muodostamaan totuudenmukaista käsitystä tapahtumista. Päinvastoin; se antaa lukijalle käsityksen, että median sisällöt voivat muuttua tilanteesta toiseen.
Twitterissä Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen kommentoi kollegojen keskustelua aiheesta näin: ”Ei Journalistin ohjeissa ole mitään, mikä velvoittaisi merkitsemään yleisiä muutoksia, muokkauksia tai päivityksiä juttuun. Vain olennaisten asiavirheiden korjaaminen tulee merkitä.”
Lähtökohtana Kauppisen ajattelussa tuntuu olevan, että lehti voi tehdä kaikkea, mikä ei ole erikseen Journalistin ohjeissa kielletty, tai toisaalta jättää tekemättä kaiken, mitä ei erikseen vaadita. Mutta eikö tavoitteena pitäisi olla lukijoiden ja journalismin palveleminen, eikä jonkun listan läpäiseminen rimaa hipoen?
On masentavaa lopettaa tällaista kolumnia toivomalla, että Julkisen sanan neuvosto tarkentaisi Journalistin ohjeita. Kai toimituksilta saisi toivoa enemmän ilman, että isi meitä käskee?
Mutta: kiltti isi, käske meitä!
Nopeasti päivittyvä uutisseuranta vaatii selvästi yhteisten sääntöjen päivittämistä (ja eilisen perusteella myös laajaa ja pikaista alan sisäistä keskustelua). Nopea uutiskilpailu on johtanut ikiliikkujamaiseen journalismiin, jossa päivän aikana jutuissa päivitetään tietoja, poistetaan lauseita, muutetaan näkökulmaa. Silloin lukija ei voi tietää, mikä eilen oli totta ja mikä huomenna tulee olemaan. Lisäksi sisältöjen tarkastelu vaikkapa historiankirjoituksen, politiikan tutkimuksen tai mediatutkimuksen tarpeisiin on mahdotonta. Wayback Machine ei ole mikään aukoton apu julkaistun sisällön arkistointiin; kaikki sivut eivät sinne tallennu eikä sen varaan voi läpinäkyvyyttä laskea.
Jos JSN velvoittaisi kaikki noudattamaan sitä tapaa, jota useimmat laatumediat maailmassa noudattavat (eli muutoksista kerrotaan, tekstejä ei poisteta, aiemmat versiot ovat tarkasteltavissa), julkaisukynnys nousisi väistämättä korkeammaksi.
Toimittajat voivat ajatella, että virheiden julkinen käsittely vähentää luottamusta mediaan. En usko siihen – tai ainakin virheitä pitäisi sen eteen tehdä aivan hirveästi. Uskottavuutta nakertaa sen sijaan se, ettei olla avoimia.
Koko journalismi toimii lukijan luottamuksen varassa, ja tuo luottamus ansaitaan niin, että väitteet perustellaan ja lähteytetään ja pienimmätkin virheen oikaistaan heti.
Ilman luottamusta lehdistöllä ei ole mitään. Sitten voidaan siirtyä vaikkapa siihen tilanteeseen, joka brittitabloidien maailmassa vallitsee: erilaisia huhuja ja juoruja julkaistaan kritiikittä ja ilman perusteluja. Lukijat tietävät ja kirjoittajat tietävät, että ei tämä varmaan ihan näin mennyt, mutta väliäkös sillä.
JSN:n päivittyviä ohjeita odotellessa heittäisin tällaisen ajatuksen: kun tuntuu, että haluaa muuttaa tekstiään kertomatta siitä lukijalle, se luultavasti tarkoittaa, että lukijalle pitäisi kertoa.
Parhain terveisin,
Anu Silfverberg
Toimituspäällikkö
Long Play
Jos Marin olisi toiminut noin, niin hänhän olisi myöntänyt, että isoääninen mullilauma määrittää sen, miten hän vapaa-aikaansa viettää ja elämäänsä elää. Ei Marinilla ole omien sanojensa mukaan aikomustakaan muuttaa tyyliään, joten miksi hän tuollaisen avauksen olisi myöskään suorittanut?
En voikaan tietää, mutta valistunut arvaukseni on ettei mitään suurta/pitkäaikaista pudotusta kannatuksessa tapahdu. Loppujen lopuksi nämä Marinin keitottelusta närkästyneet ihmiset tuskin ovat sankoin joukoin alun alkaenkaan hänen äänestäjiinsä kuuluneet. Demareiden eläkeläispäädyssä näitä voi toki jonkin verran löytyä, mutta ehkä taas toisaalta nuoria äänestäjiä tulee tällaisella toiminnalla lisää.Nyt tulee nopea vastaus. Et voi tietää miten tämä vaikuttaa Sannaan. Ei olla lähelläkään sitä milloin voisi kysyä galluppeja Marinin suosiosta.
Neo-taistolais… Miten minä näen, että täällä on hyvinkin misogyyniset oikeistolais-seminatsipiirit, jotka hakemalla hakevat jotain nokittavaa Suomen rauhanajan parhaasta pääministeristä. Ainoasta, joka on oikeasti joutunut hoitamaan vähän tärkeämpiä asioita ja globaalia kriisiä.Niin. Täällä neo-taistolaispiireissä ei voida myöntää, että palvonnan kohde Voi tehdä mokia. Jos pyhä Sanna sanoo, että paska on konvehti, niin kultti syö paskan konvehtina. Tämä kritiikittömyys on hyvin surullista luettavaa. Ihan kuin olisi 1970-luvulla taistolaispiirien tilaisuudessa. Kritiikki, missä pelaa?