Toki on reilua tässä kohtaa todeta, että kyllähän meidän päättäjät ylipäätään ovat olleet aika sinisilmäisiä, naiiveja ja arkoja.
Meillä on ihan kourallinen poliitikkoja, jotka ovat oikeasti tehneet töitä Suomen NATO-jäsenyyden eteen. Mainittakoon Carl Haglund ja Jussi Niinistö.
Sitten meillä on on hieman isompi joukko poliitikkoja, jotka ovat kannattaneet NATO:on liittymistä, mutta eivät ole silti tehneet mitään asian edistämiseksi.Etupäässä syy lienee se, että on koettu että sen vuoksi voidaan menettää kannatusta ja hävitä vaaleja. He ovat nähneet Venäjän kehityksen oikein, joka on hyvä asia, mutta rohkeutta on silti puuttunut. Tällaisia poliitikkoja ovat mm Stubb ja Halla-aho.
Sitten meillä on ihan raivostuttava joukko, jotka eivät kannattaneet NATOA koskaan, mutta nyt esiintyvät kuin olisivat niin tehneet. Tyyppiesimerkki Timo Soini ja S. Niinistö. Miksi ei voi vain sanoa, että oli väärässä Venäjän suhteen ja silmät aukeni 2/22? Niin kävi suurimmalle osalle meistä kaikista
Suurin joukko on sitten suomettuneet. Itänaapuria ei tule missään olosuhteissa suututtaa. Nato ei ole tähän tietenkään istunut. On kannatettu Kekkosen-Halosen-Niinistön linjaa, jossa ajelehditaan välitilassa. Pyritään pysymään puolueettomana ja toivotaan että kukaan ei suutu. Keskustelu Natosta haluttiin tyrehdyttää ja vaieta kuoliaaksi. Vanhanen, Halonen, Heinäluoma tästä parhaita esimerkkejä
Sitten on ihan puhtaasi venäjämieliset, joita on onneksi ollut aina hyvin pieni vähemmistö. Tässä porukassa ajettu Venäjän asiaa isänmaasta välittämättä. Yrttiaho, Mustajärvi, Väyrynen.
Osa sukkuloi eri kategorioissa. Esim Stubb on kyllä ollut NATO-myönteinen, mutta samaan aikaan ollut tekemässä aktiivisesti Venäjää hyödyttäviä päätöksiä. On myös näitä itsekkäitä poliitikkoja, jotka ovat hakeneet henkilökohtaista taloudellista hyötyä kuten kaasuputkimiehet Rönnholm ja Lipponen sekä Esko Aho.
Marin pärjää tässä vertailussa vallan hyvin, vaikka ei mikään NATO-kannattaja ollutkaan aiemmin. Niinistöllä sitten on raskaampaakin syntilistaa. Hän on nyt suosionsa huipulla, mutta aikanaan historiankirjoitus ei tule olemaan hänelle ihan niin suopea verrattuna siihen valoon jossa hänet nyt medioissa esitetään.