Mitä tarkoitat tuolla mittavalla panoksella Nato-yhteensopivuuden suhteen? Tiedän toki, että hän kannatti Natoon liittymistä ja varmasti puolustusministerinä painotti Nato-yhteensopivuutta, mutta linjaus asiasta oli tehty jo paljon ennen hänen ministeriaikaansa.Jussi Niinistön osalta korjaan, että hänen panoksensa Suomen Nato-yhteensopivuuden eteen on ollut mittava. Erittäin hyvä ja kaukonäköinen puolustusministeri oli. Ansaitsee arvostuksen, oli puolue mikä tahansa.
Jos muistan oikein, Migit eivät olleet tarjouskisassa ollenkaan mukana. Kisa käytiin länsikoneiden kesken, jotta ei jouduttu (poliittisesti) vaikeaan vertailutilanteeseen itä- ja länsiaseiden välillä. Isoin päätös oli siis jättää Migit kisasta kokonaan pois. Valinta jäljelle jääneiden ehdokkaiden (F-16 taisi ainakin olla mukana) oli sitten valintaa NATO:n kanssa yhteensopivien koneiden välillä.Todellisuudessa Hornet tuli mukaan kisaan takamatkalta mutta tuli valituksi ylivoimaisen kokonaispaketin vuoksi. Mig-29 taasen oli ehdokkaista kaikkein heikoin.
Ei ollut ihan näin. Itse asiassa tehtiin käytännössä ulkopoliittinen valinta, vaikka en tosin sinänsä epäile, etteikö samalla laadukkain.Rehn tosin päätyi Hornetteihin vain siitä syystä ettei halunnut tulla muistetuksi lempinimellä MIGreeni.
Todellisuudessa Hornet tuli mukaan kisaan takamatkalta mutta tuli valituksi ylivoimaisen kokonaispaketin vuoksi. Mig-29 taasen oli ehdokkaista kaikkein heikoin.
Migit olivat täysin mukana ja niitä käytiin testaamassa Venäjällä. Kone oli kehno ja huoltopaketti surkea.Jos muistan oikein, Migit eivät olleet tarjouskisassa ollenkaan mukana. Kisa käytiin länsikoneiden kesken, jotta ei jouduttu (poliittisesti) vaikeaan vertailutilanteeseen itä- ja länsiaseiden välillä. Isoin päätös oli siis jättää Migit kisasta kokonaan pois. Valinta jäljelle jääneiden ehdokkaiden (F-16 taisi ainakin olla mukana) oli sitten valintaa NATO:n kanssa yhteensopivien koneiden välillä.
Edit: wikin mukaan Migit olivat aluksi harkinnassa, mutta niistä ei koskaan pyydetty tarjousta. Dassault Mirage 2000, General Dynamics F-16 ja Saab 39 Gripen -hävittäjistä tehtiin tarjouspyyntö maaliskuussa 1990 ja Hornetit tulivat kisaan huhtikuussa 1991 .
Keskustelussa on hyvä muistaa, että arvoajautuja Niinistö oli lähes halosmainen tulppa edes Nato-jäsenyyden harkitsemiselle tai siitä keskustelemiselle 2/2022 asti, tämän esimerkiksi liian innokkaasti natottanut nykyinen presidentti sai tuta useaan otteeseen.
Marinin poliitikkopersoonasta, pääministerin urasta ja hallituksensa päätöksistä voi olla mitä mieltä vain (talouspoliittisesti heikko, äärimmäinen opportunisti jne.), mutta Nato-asiassa hän toimi pääministerinä esimerkillisesti (itse prosessi, Ruotsiin vaikuttaminen ja demariänkyröiden saaminen ruotuun).
Jos sitä ei kykene myöntämään, kannattaa miettiä josko olisi syytä käydä specsaversilla värilasien ohennuksessa.
Kyseisten herrasmiesten vaikutus Suomen NATO-jäsenyyteen on aivan valtava. Ilman heidän toimintaa ei liittyminen olisi ihan tuollain onnistunut.Korjaa jos olen väärässä, mutta päätökset NATO:on liittymisestä valmisteltiin valtioneuvoston ja osin tp-utvan toimesta ja asia hyväksyttiin eduskunnassa. Yksikään noista mainitsemistasi ei ollut yhdessäkään toimielimessä, joka olisi NATO-jäsenyyttä käsitellyt tai edistänyt.
Sehän ei ole asian edistämistä, että on aiemmin ollut jotain mieltä ja sanonut mielipiteensä ääneen.
Toki kyllä häntä voi sinänsä vastaiseksi tuona aikana sanoa kun esimerkiksi vaalikoneessa hän oli Natosta täysin eri mieltä. Ei siis edes mitään laimeampaa osittain eri mieltä jossa olisi sitten optiota korostettu.Kyllä, mutta kuinka paljon oli juuri politiikkaa mukana, ei SDP-poliitikko voinut kovin Nato-myönteinen olla. Ja tosiaan siinä Uuden Suomen kirjoituksessa oli kaivettu kaikki Nato-vastaiset kommentit, joita löytyi 3 viimeiseltä 10 vuodelta, eli ei tosiaan ollut Marinilla ykkösasia. Ei hän missään nimessä kuitenkaan jäsenyyttä kannattanut, vaan halusi pitää tilanteen ennallaan. Kuten suurin osa kansaa ja poliitikkoja, ihan pressaa myöden.
Niin, tuolloin Marinin mielestä Nato- jäsenyys ei vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Nimenomaan näin nämä status quo poliitikot ajattelivat. Hyvä pitää optio, mutta jäsenyyden hakeminen ja jäsenyys nähtiin Venäjän takia riskinä. Jopa tavallaan natoa kannattavat saattoivat ajatella näin. Marinia en kuitenkaan laske kannattajaksi tietenkään, mutta vastauksen perusteluissa avasi tuota enemmän, ja mainitsi hyvänä asiana Nato- yhteistyön.Toki kyllä häntä voi sinänsä vastaiseksi tuona aikana sanoa kun esimerkiksi vaalikoneessa hän oli Natosta täysin eri mieltä. Ei siis edes mitään laimeampaa osittain eri mieltä jossa olisi sitten optiota korostettu.
Tuo on kyllä aika hyvä luonnehdinta Marinista. Isot linjat mm. Sote-uudistus taisivat olla aika pitkälti suunniteltuja kun Marin PM:ksi pääsi ja mikäli tuollaisesta oli päättämässä niin ei se lopputulos kovin hyvä ole. Mutta sitten koronan hoito, Ukrainan tukeminen ja NATO-jäsenyys ovat yleisesti nähty hänen vahvoina puolinaan. Eli siinä kun tuli yllättäviä ja improvisointia vaativia tilanteita niin hommat sujuivat keskimäärin hyvin (eivät täydellisesti mutta sitä nyt ei voi realistisesti odottaa että yllättävissä ja poikkeuksellisissa tilanteissa asiat tehtäisiin oikea-aikaisesti ja täysin oikein).Sanna Marin ei mielestäni ole suuria linjoja suunnitteleva poliittinen ajattelija, vaan tehtävänsä kelvollisesti hoitanut ad hoc-poliitikko.
Wikipediasta:
[Ad hoc] tarkoittaa tiettyä ongelmaa varten räätälöityä ratkaisua. Sillä saatetaan viitata myös improvisoituun ja ennalta valmistelemattomaan ratkaisuun vastakohtana hyvin ja perusteellisesti suunnitellulle ratkaisulle.
Toivottavasti maamme johtava politiikan journalisti Lauri Nurmi tähän perehtyisi.Jostain syystä asiaa ei ole yksityiskohtaisemmin pohdittu poliittisten toimittajienkaan osalta. Ehkä nyt on sen aika.