Hyvin hän on tainnut sinutkin manipuloida, kun edelleen vaan näyttää Marinin tekemiset kiinnostavan, vaikka hänen pääministeriskaudestaan on jo kulunut aikaa. Ja näyttää täällä olevan muitakin manipuloituja edelleen liikkeellä.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Liiga-kierros: Pelicans pöllytti HIFK:ta Bartošákin johdollaLue lisää »
-
Maple Leafs solmi kahden vuoden jatkon Philippe Myersin kanssaLue lisää »
-
Otteluanalyysi: Tarpova HIFK jäi nollille vahvavireisen Pelicansin käsittelyssäLue lisää »
-
IIHF:n kunniagalleriaan kuusi pelaajaa ja suomalaisvaikuttajaLue lisää »
-
Jäädytetyt pelinumerot takaisin käyttöön Leijonissa − tai sitten eiLue lisää »
-
Mikko Manner jatkosopimukseen HPK:n päävalmentajanaLue lisää »
Sanna Marin
- Viestiketjun aloittaja Yön Kärppä
- Alkaa
- 1 074 023
- 8 951
Mediakuutio
Jäsen
Eiköhän nuo ”kylmät ateriat” ole jonkun ateriapalvelun tekemiä eikä jotain atrian maksalaatikkoa.
Itseäni Marin kiinnostaa ilmiönä, vaikken mikään fani olekaan. Hyvin poikkeuksellinen ilmiö suomalaisessa politiikassa.
Niinpä, muutamasta pikku virheestä ja turhasta ärhäkkyydestä huolimatta, selvisi urakastaan kuitenkin paljon paremmin kuin moni edeltäjänsä.
Huono pakki
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Ketterä
Rinne ja Jäätteenmäki. Toki onhan kaksikin monta.
Sori, oli pakko. Poistun keskuudestanne takaisin lukulinjalle.
Flyingbird
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TUTO Hockey, Mestis, SJS
Pääministeri Marin: Pyydän anteeksi omaa käytöstäni ja toimintaani – "Minun olisi itse pitänyt ymmärtää tuossa tilanteessa vielä tarkistaa ohjeistus toiseen kertaan ja toimia toisella tavalla"
Pääministeri Sanna Marin (sd.
www.hameensanomat.fi
Ei ihan näinkään. Aamiaisgatesta myös pyysi.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, millä tavoin hän selviytyi montaa edeltäjäänsä paremmin? Itselle ei rehellisesti sanoen tule mieleen ketään joka olisi hoitanut pääministerin virkaa huonommin. Marin oli toki taitava ja edustava esiintyjä (ja hyvin paljon miellyttävämpi kuin moni hänen edeltäjistään), mutta jos miettii hänen urakkaansa nimenomaan pääministerinä, niin aika lailla kadoksissa hän tuntui olevan. Hänen johtamansa valtioneuvoston kanslia sekoili jatkuvasti - tai ainakin se otti syytä useampaan kertaan Marinin törppöilyistä, EU:n yhteislainapaketti neuvoteltiin Suomen osalta erittäin surkeasti (Marin tuntui sokaistuneen huomiosta ja omasta egostaan ja halusi kokeempien neuvottelijoiden sijaan hoitaa itse nuo erittäin tärkeät neuvottelut), herätti jatkuvaa epäluottamusta yrittäjissä puheillaan, kaikki ne maskisekoilut joiden seurauksena eri virkamiehiä heitettiin bussin alle (muutenkaan en muista Marinin kantaneen vastuuta juuri mistään, vaan aina mentiin vähintään riviministerin selän taakse), antoi Kiurun sooloilla omalta ministeritontiltaan niin paljon, että suurin osa suomalaisista piti todennäköisesti Kiurua tämän maan todellisena johtajana, siunasi korona-linjan, joka vaurioitti raskaasti tämän maan taloutta, syrjäytti nuoria ja eristi vanhempia ikäpolvia - joka loppupeleissä osoittautui turhaksi, sillä menneen vuoden ajan olemme olleet ykkönen korona-kuolemissa väkilukuun suhteutettuna, vaikka olemme harvaan asutettu maa, biletti mielummin kuin osallistui Suomen lähihistorian tärkeimpiin taloudellisiin neuvotteluihin (Uniper) ja lähetti sinne totaalisesti alivarustetun Tuppuraisen kohtaamaan saksalaisen neuvottelija-armeijan, polarisoi kansaa sen sijaan että olisi yhdistänyt sitä, tunki jatkuvasti pääministerin tontilta presidentin valtaoikeuksien varpaille, sanoi muutenkin omapäisesti asioita, joita ei tulisi omavaltaisesti tuoda julki (bildille antama näkemys siitä, ettei Suomi tulisi liittymään Natoon hänen aikakaudellaan, Ukrainalle annettu väärä toivo mahdollisista hävittäjäluovutuksista), hoiti ongelmat velkarahalla jättäen ne tulevien hallitusten murheiksi, eikä oikein onnistunut leikkaamaan kunnolla mistään, vaikka iso tarve olisi ollut, ja tulehdutti välit Kokoomukseen niin pahasti, että tarjolla tälle hallituskaudelle oli vain vasemmisto- tai oikeistohallitus. Positiivisessa mielessä Marin tullaan muistamaan siitä, että johdatti Suomen nahkarotsi päällään Natoon, vaikka todellisuudessa kansa johdatti Suomen Natoon. Populistina hän tajusi surffata suosion aallolla maaliin, eikä harannut vastaan, kuten ehkä joku muu demarijäärä olisi tehnyt. Muita positiivisia asioita ei itselleni oikein muistu, ehkä siitä syystä, että Marin tuntui keskittyvän lähes koko valtakautensa oman suosion rakentamiseen ja seuraaviin vaaleihin.
Muutaman demarin kanssa olen aiheesta keskustellut, kun toitottavat, kuinka hyvin Marin selvisi vaikeista ajoista. Todellisuudessa ei selvinnyt, @Lystikäs siitä jo avasikin. Vaikeat ajat olivat Marinin etu, sillä kaikki huomio meni koronan ja sodan päivittelemiseen. Marin on toki hyvä esiintyjä, mutta en saa mitenkään laskettua ansioksi jämäkkää Venäjän tuomitsemista tai huolestuneen näköisenä koronasta puhumisesta. Politikointi vei kaiken ajan, politiikka ei sujunut.
No, nämä mainitsemani demarit olivat sitä mieltä, ettei sairaanhoitajien palkkojen nosto rasita julkista taloutta, koska hekin maksavat veroja.
No, nämä mainitsemani demarit olivat sitä mieltä, ettei sairaanhoitajien palkkojen nosto rasita julkista taloutta, koska hekin maksavat veroja.
Joissain tilanteissa kenties kyllä.
No, nyt kun meillä on kokoomus-persu koalitio niin luonnollisesti ja raikkaasti varmasti saamme huomata miten ei missään tapauksessa politikoida vaan ollaan jämäkän pragmaattisia ja omia pienisieluisia tunteita suurempia ihmisiä iso kuva huomioiden...pitääkö tähän loppuun lisätä hymiö.
Minusta tämä on mielenkiintoinen keskustelu, että kuka "vei" Suomen Natoon. Jos jotkut ihmiset erityisesti haluaa nimetä, niin se oli Putin aggression vuoksi ja Zelenskyi sen vuoksi kun Ukraina ei heti taipunut. Suomessa reagoitiin sekä kansan että poliitikkojen tasolla ympäristön muutokseen. Kansan mielipiteen muutos toki antoi selkänojaa poliitikkojen nopealle toiminnalle, mutta en kyllä lähtisi sanomaan tätä kansan johdattamaksi prosessiksi. Käytännössä koko Suomen poliittinen järjestelmä presidentistä, hallituksesta ja oppositiosta lähtien oli nopeasti Nato-kelkassa ja alussa aikaa otti enemmänkin liittolaismaiden mielipiteen varmistaminen. Marin oli paikassa, jossa tätä piti edistää presidentin, ulkoministerin ja puolustusministerin kanssa, mutta eihän hän omalla johtamisellaan tätä saanut aikaan. Eikä saanut kansakaan. Turvallisuustilanteen muutos sen sai aikaan.
Valitettavasti politiikka ei vedä puoleensa sitä väkeä, jolla olisi oikeasti eniten annettavaa. Koskee tietysti kaikkia puolueita. Marinin "ansiosta" persut ovat hallituksessa. Kokoomusta äänestävä en voi antaa puhtaita papereita heillekään, lähellekään, mutta se on eri ketjun asiaa. Sanna Marin raivasi tietä uudenlaiselle politiikan teolle ja minä olen sitä vastaan. En Marinia henkilönä.
Jossain määrin ehkä kyllä. Mutta en nyt antaisi hänelle määräänsä enempää krediittiä poliittisen kulttuurin muuttamisesta sinä lyhyenä aikana mitä on kerennyt olemaan valokeilassa. Kyllä populismin aarreaitasta on osattu ammentaa ihan mallikkaasti ilman Mariniakin ja poliittista kulttuuria, käytöstapoja muutettu, nykyisiä hallituspuolueita myöden. Erityisesti nykyistä hallituspuoluetta myöden. Marin nyt jotenkin vaan kiihottaa mieliä erityisesti.
Tuossa Marinin populismissa on minusta suomalaiselle politiikalle jotain vähän erityisiä piirteitä. Minusta kenenkään ympärille ei ole vielä tähän saakka rakennettu noin selkeää ja noin polarisoivaa henkilökulttia. Ja sitten Marin on minusta ennennäkemättömällä tavalla onnistunut luomaan itsestään tuollaisen populistipoliitikon ja influensserin hybridin. Poliittista kulttuuria ei nyt sinällään niin isosti muuttanut, mutta vei monia asioita pidemmälle kuin kukaan (Suomessa) on aikaisemmin tehnyt.
Marin ei ole likikään ensimmäinen tai ainut populisti, enkä tarkoittanutkaan sitä. Ei ole ainoa tai ensimmäinen siinäkään, mistä syytän, mutta ylivoimaisesti näkyvin. Tarkoitan imagopolitiikkaa, jossa kaiken toiminnan keskiössä on itsensä brändääminen. En olisi muuten niin huolissani, mutta kun me ihmiset itseni mukaan lukien olemme melko vähä-älyistä ja yksinkertaista sakkia, joita on helppo sumuttaa kauniilla puheilla vailla mitään konkretiaa. Marinin tukijoissa on minun subjektiivisen kokemuksen perusteella todella paljon heitä, jotka eivät ole millään tasolla perehtyneet oikeastaan mihinkään, vaan keskittyvät pelkkään pintaan.
Meinaat jotta Marin avasi tietä kaiken maailman mikaaaltoloille?
No, kuten aiemmin hieman viittasinkin niin tuossa persupopulismissahan kauniit puheet ja/tai pelottelut, viholliskuvat ja kiihottamiset vailla minkäänlaista konkretiaa on ollut valloillaan jo hyvän tovin, ennen Mariniakin. Ja kohtuullisesti on uponnut, taitaapi upota par'aikaakin.
Toki, ymmärrän mitä haet. Uusi aika, uudet sukupolvet, uusi tyyli, uudet tavat viestiä.
Näkisin erittäin hyvänä, että julkisessa keskustelussa yleistyisi narratiivi, jossa alettaisiin toistelemaan, että Vladimir Putin "vei" tai pikemminkin työnsi Suomen NATO:on
Se, miten vastaat, laittaa aavistuksen epäilemään, ymmärsitkö todella. Persut toimivat kuvailemallasi tavalla, mutta ei sillä ole tämän kanssa tekemistä. Mika Aaltola pyrkimykset ovat nähdäkseni samankaltaiset Marinin kanssa, vaikka eri laitaa edustavatkin poliittisesti.
Marin valikoi tarkasti, mihin ottaa kantaa ja millä tavalla. Valikoi tarkasti, missä näyttäytyy ja miten. Hakee nimenomaan tietynlaista imagoa, eikä se imago keskity poliittiseen uskottavuuteen. Puhelimella näpyttelen, joten en jaksa alkaa sinulle kaivelemaan, mutta jos aihe todella kiinnostaa, käy ajan kanssa läpi, mihin ja miten Marin on ottanut milloinkin kantaa ja milloin on jättänyt kantansa hieman oudostikin ottamatta. Pohdiskele muutakin toimintaa. Ehkä saat kiinni, mitä tarkoitan. Ei henkilökultti vahingossa syntynyt, vaan on tarkasti laskelmoidun työn tulos. Perinteinen populismi on eri asia.
Totta. Yritin hakemalla hakea jotain positiivista ja konkreettista jota Marin pääministerikaudellaan teki, eikä muuta tullut mieleen. Ja tottahan se on, että tekojen tasolla Marin lähinnä korjasi siitä prosessista ne irtopisteet nahkatakkityylillä kotiin.
Jos Sanna jossain asiassa oli hyvä, niin hän osasi tehdä itsestään somen avulla symbolin eri ihmisryhmille. Tämä on kuitenkin jotain sellaista mitä pääministerin ei pitäisi mielestäni tehdä. Pääministeri johtaa valtiota ja kun annat itsesi symboloitua vahvasti jonkun aatteen "pyhäksi ikoniksi", symboloidut samalla vahvasti toista aatetta vastaan, ja valtionjohtajan tulisi pyrkiä olemaan valtionjohtaja, ei tietyn aatesuuntauksen johtaja. Toki jokaisella puolueella on omat aatteensa ja vastapuolen on vaikea pitää tätä omana pääministerinään, mutta ei pääministerin tarvitse silti niin sanotusti "hieroa suolaa haavoihin" ja edistää polarisaatiota lyttäämällä ideologista vastapuolta. Presidentti on mielestäni se instituutio, jonka kansa äänestää "moraaliseksi selkärangakseen".
Edellä pohditaan miksi Marin edelleen puhuttaa ihmisiä, ja veikkaan sen johtuvan juuri tästä tribalismista ja siitä, että hän rakensi itsestään sen "pyhän toteemin" useisiin eri heimoihin (vasemmistolaisuus, naiseus, seksuaalivähemmistöt tms.), jonka takia hänellä oli paljon faneja ja vihaajia. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt puhuu tästä paljon pohtiessaan ihmisen luontaista tarvetta kuulua johonkin heimoon, jonka keskiössä täytyy olla jotain konkreettista pyhää toteemia, joka yhdistää heimon, ja jota yhdessä puolustaa - oli se sitten esine (esim. risti) tai joku henkilö, jonka loukkaaminen tuntuu vääryyksistä isoimmalta. Jos miettii Marinia hänen tekojensa kautta, niin minulle piirtyy hänestä lähinnä itsekäs opportunisti, joka ensimmäisenä suomalaisena pääministerinä yhdisti populismin, somen ja vallan, ja jonka luontainen suosionnälkä vei hänet sitten mennessään isommille vesille jahtaamaan julkkiksia selfietikku kourassa. Hänen ajatuksensa ja puheensa ovat aina olleet melko naiiveja tai pinnallisia yksinkertaistuksia aiheesta kuin aiheesta, joten tuskinpa hän itse on perehtynyt mihinkään ideologiaan kovin syvällisesti. Mutta symbolina moni näki hänessä sen mitä halusivat nähdä (niin hyvässä kuin pahassa), ja symbolina Marin osasi kyllä olla hyvin kaunis ja edustava.
Saattoi valikoidakin. Sitten taas toisaalta, ns. perinteisen populismin puolella on näkyviä ja vaikutusvaltaisia henkilöitä jotka ovat osanneet aiemmin rakentaa omaa henkilökulttiaan, tai ainakin ottaneet siitä hyödyn irti, kenties hieman eri tavoin ja eri aikakaudella. Ja toki, osataan myös olla valikoivia koska viestitään ja miten viestitään.
Viimeksi muokattu:
Ei voi muuta kuin rakastaa sontalehdistöä: Sanna Marinin kenkä kiinnitti huomion kirkossa
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Toisella medialla on napattu tilaisuuden hienoimpia muistosanoja, toisella medialla jotain paljon tärkeämpää (klikkien kannalta?).
Saivat klikin minultakin kun avasin linkistäsi. Onnistunut uutinen siis.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy