Ihan uteliaisuuttani kysyn, millä tavoin hän selviytyi montaa edeltäjäänsä paremmin? Itselle ei rehellisesti sanoen tule mieleen ketään joka olisi hoitanut pääministerin virkaa huonommin. Marin oli toki taitava ja edustava esiintyjä (ja hyvin paljon miellyttävämpi kuin moni hänen edeltäjistään), mutta jos miettii hänen urakkaansa nimenomaan pääministerinä, niin aika lailla kadoksissa hän tuntui olevan. Hänen johtamansa valtioneuvoston kanslia sekoili jatkuvasti - tai ainakin se otti syytä useampaan kertaan Marinin törppöilyistä, EU:n yhteislainapaketti neuvoteltiin Suomen osalta erittäin surkeasti (Marin tuntui sokaistuneen huomiosta ja omasta egostaan ja halusi kokeempien neuvottelijoiden sijaan hoitaa itse nuo erittäin tärkeät neuvottelut), herätti jatkuvaa epäluottamusta yrittäjissä puheillaan, kaikki ne maskisekoilut joiden seurauksena eri virkamiehiä heitettiin bussin alle (muutenkaan en muista Marinin kantaneen vastuuta juuri mistään, vaan aina mentiin vähintään riviministerin selän taakse), antoi Kiurun sooloilla omalta ministeritontiltaan niin paljon, että suurin osa suomalaisista piti todennäköisesti Kiurua tämän maan todellisena johtajana, siunasi korona-linjan, joka vaurioitti raskaasti tämän maan taloutta, syrjäytti nuoria ja eristi vanhempia ikäpolvia - joka loppupeleissä osoittautui turhaksi, sillä menneen vuoden ajan olemme olleet ykkönen korona-kuolemissa väkilukuun suhteutettuna, vaikka olemme harvaan asutettu maa, biletti mielummin kuin osallistui Suomen lähihistorian tärkeimpiin taloudellisiin neuvotteluihin (Uniper) ja lähetti sinne totaalisesti alivarustetun Tuppuraisen kohtaamaan saksalaisen neuvottelija-armeijan, polarisoi kansaa sen sijaan että olisi yhdistänyt sitä, tunki jatkuvasti pääministerin tontilta presidentin valtaoikeuksien varpaille, sanoi muutenkin omapäisesti asioita, joita ei tulisi omavaltaisesti tuoda julki (bildille antama näkemys siitä, ettei Suomi tulisi liittymään Natoon hänen aikakaudellaan, Ukrainalle annettu väärä toivo mahdollisista hävittäjäluovutuksista), hoiti ongelmat velkarahalla jättäen ne tulevien hallitusten murheiksi, eikä oikein onnistunut leikkaamaan kunnolla mistään, vaikka iso tarve olisi ollut, ja tulehdutti välit Kokoomukseen niin pahasti, että tarjolla tälle hallituskaudelle oli vain vasemmisto- tai oikeistohallitus. Positiivisessa mielessä Marin tullaan muistamaan siitä, että johdatti Suomen nahkarotsi päällään Natoon, vaikka todellisuudessa kansa johdatti Suomen Natoon. Populistina hän tajusi surffata suosion aallolla maaliin, eikä harannut vastaan, kuten ehkä joku muu demarijäärä olisi tehnyt. Muita positiivisia asioita ei itselleni oikein muistu, ehkä siitä syystä, että Marin tuntui keskittyvän lähes koko valtakautensa oman suosion rakentamiseen ja seuraaviin vaaleihin.Niinpä, muutamasta pikku virheestä ja turhasta ärhäkkyydestä huolimatta, selvisi urakastaan kuitenkin paljon paremmin kuin moni edeltäjänsä.