Sotesähläystä toki moni varmasti muistuttaa, mutta iso-K ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaan olleet niin paljon isompia asioita kuin oikeastaan mikään 90-luvun taitteen tapahtumien jälkeen että muistot tulevat vahvasti liittymään niihin.
Rahanjaosta jo pitää huolen se, että mikä oli korona-apua ja mikä vaan holtitonta jakoa. Oikeita vastauksia voi olla, mutta kun mennään ihmisten poliittisiin näkemyksiin, kuva hämärtyy. Ja kun joku sitten muistuttaa että 2020 oppositio vaati jaettavaksi enemmän rahaa niin tästä ei oikein objektiivisempaa kollektiivista muistoa ja käsitystä synny.
Iso- K ja Suomen liittyminen Natoon ovat takuulla niitä isoimpia asioita, joilla Marinin poliittista perintöä arvioidaan. Ei ole kuitenkaan täysin yksiselitteistä, että ne lopulta Marin poliittista arvostusta nostavat. Vaikka itse olenkin Marinin edesottamuksiin näissä asioissa melko tyytyväinen.
Miten myöhemmin nähdään esimerkiksi Korona-kriisi? Voiko olla niin, että sille lopulta vähän naureskellaan, että kuinka paljon ylireagointia siihen lopulta liittyikään?
Miten Natoon liittyminen lopulta ihmisten mieliin piirtyy? Oliko se niin, että kansa tahtoi ja päättäjät joutuivat mukautumaan? Vai jääkö se mielikuvissa presidentti Niinistön ansioksi?
Jääkö Marinista lopulta mieleen kuinka vaihtoi ankean Suomen ja varsinkin sen politiikan näyttävään seurapiirielämään? Herättääkö se kannattajissakin vastustusta. Hieman sellaisiakin viitteitä on.
Ei näistä tiedä, siksi on mielenkiintoista nähdä minne tällainen Suomessa aivan poikkeuksellinen ilmiö lopulta asettuu. Kaikki on mahdollista.
