Paitsi että tämä oli kansan Nato-politiikka mitä valtionjohto ml. Sanna Marin lähti sitten toteuttamaan. Tämän Nato-prosessin sitten kieltämättä hoisivat hienosti, tästä mielestäni arvosana 10/10...Marinille kiitokset Nato-politiikasta
Mutta mitään tällaista Marin ei ole tehnyt. Hän pyysi, ettei hänen yksityiselämäänsä käsiteltäisi enää vastaavalla tavalla. Se, miten hänen parisuhdettaan, äitiyttään ja naiseuttaan ruodittiin mediassa (ja keskustelupalstoilla) oli ala-arvoista etenkin kun se perustui lähinnä olettamuksiin ja muutamaan juhlaan (joita käytetään edelleen jostain täysin aivottomasta syystä perusteena hänen arvostelulleen). Lisäksi juurikin peppukuvat, siwankassattelut ja tytöttelyt...
Tämä on hauska kuulla. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, mutta antaa olla.Jos joku olisi sanonut Marinia pari kertaa dorkaksi, mitään ongelmaa tuskin olisi.
No eipä tällaisia asioita tarvitsisi niin hirveästi korostaa. Se, mitä velloo somessa, on yksi asia, mutta politiikkaan näillä ei ole vaikutusta. Naisia vihaavat miehet eivät äänestä naisia valtaan, mutta miesten enemmistöä he eivät edusta.Marinin kohtaamasta naisvihasta voi sanoa kaksi asiaa:
1. Se oli todellista, kuten koko viisikon kohtaama naisviha.
2. Marin ja viisikko eivät menettäneet vaaleissa 2023 luokkaa 20 paikkaa naisvihan takia.
Asiasta löytyy mielenkiintoista pohdiskelua mm. The Guardianista (Marin kaatui naisvihaan vaaleissa 2023) ja suomalaisten tutkijoiden pohdinnoissa mm. Johanna Vuorelmalta. Hänen mielestään mm. juhlimiskohussa kyse ei ollut naisvihasta, vaan paljolti kyse pääministerin instituutioon liittyvistä odotuksista, normeista ja rajoista.
Natoasiat menivät erinomaisesti sen jälkeen kun kansa kääntyi Naton kannalle. Koronakin ensimmäiset 6kk suhteellisen hyvin (toki sinne mahtui tämä huoltovarmuus sekoilu ja täysin syyttömän teilaaminen julkisuudessa) mutta eikös sen jälkeen reagoitu vähän myöhässä kaikkeen. Rajoitukset olivat välillä täysin ylimitoitettuja (ja ainakin osittain laittomia), eikä esimerkiksi julkisuuslakia noudatettu. Siksi tuntuu erikoiselta, että tuosta koronasta hyvin moni antaisi täyden kympin.Hallituskausi meni ja kyllähän puolueeton tarkkailija voi antaa Marinille täyden kympin korona- ja natoasioissa sekä myönteisen Suomi-kuvan viemisessä maailmalle.
Tämä argumentti esiintyy aika usein. Olen mietinyt, että kun tuosta kansastakin noin puolet sitä mielipidettä vaihtoi, niin onko se ihan mahdotonta, että noista päättäjistäkin iso osa ihan aidosti tuli Naton suhteen toisiin ajatuksiin? Myös tuossa kansan mielipiteen kääntymisvaiheessa myös Marin, ihan Niinistön tavoin, käytti Ukrainan sodasta retoriikkaa, joka myötävaikutti kansan mielipiteen kääntymiseen.Natoasiat menivät erinomaisesti sen jälkeen kun kansa kääntyi Naton kannalle.
Ei siinä paljon retoriikkaa tarvittu. Kyllä jokainen ihminen ihan itse sen mielipiteensä vaihtoi, kun näki mitä tapahtui.Tämä argumentti esiintyy aika usein. Olen mietinyt, että kun tuosta kansastakin noin puolet sitä mielipidettä vaihtoi, niin onko se ihan mahdotonta, että noista päättäjistäkin iso osa ihan aidosti tuli Naton suhteen toisiin ajatuksiin? Myös tuossa kansan mielipiteen kääntymisvaiheessa myös Marin, ihan Niinistön tavoin, käytti Ukrainan sodasta retoriikkaa, joka myötävaikutti kansan mielipiteen kääntymiseen.
Näin luulisi, mutta todennäköisesti ei ole noin. Jos esimerkiksi valtiojohto olisi viestittänyt kuten Viron tapauksessa 1991, jolloin viesti oli, että Suomen pitää nyt olla hissukseen eikä saa hätiköidä, niin tuskimpa mielipiteen muutos olisi ollut noin raju.Ei siinä paljon retoriikkaa tarvittu. Kyllä jokainen ihminen ihan itse sen mielipiteensä vaihtoi, kun näki mitä tapahtui.
Juu käyttivät ihan sellaista retoriikkaa, että kansan piti vääntää kansalaisaloite Natoon liittymisestä, että asia saatiin pöydälle. Sanna ilmoitti Nato-kantansa muistaakseni viimeisenä tilanteessa missä oli jo varmaa, että Natoon liittymiselle oli kansan tuki takana...Myös tuossa kansan mielipiteen kääntymisvaiheessa myös Marin, ihan Niinistön tavoin, käytti Ukrainan sodasta retoriikkaa, joka myötävaikutti kansan mielipiteen kääntymiseen.
Tuo nyt ollut edes ensimmäinen vastaava, itse allekirjoitin tuollaisen jo vuosia sitten. Valtiojohto toimi tässä ihan selkeästi ja koordinoidusti, eikä tärkeimmät päättäjät kantaansa etukäteen ilmoittaneet. Esimerkiksi Marin kyllä kertoi jo ruotsalaisille, että Suomi hakee, vaikkei virallista päätöstä edes ollut. Ei tuosta mihinkään pääse, että prosessi hoidettiin hyvin, vaikka tarvittiin Suomen valtiojohdolta sekä kansan enemmistöltäkin täysimittainen sota, ennen kuin asiat meni jakeluun.Juu käyttivät ihan sellaista retoriikkaa, että kansan piti vääntää kansalaisaloite Natoon liittymisestä, että asia saatiin pöydälle. Sanna ilmoitti Nato-kantansa muistaakseni viimeisenä tilanteessa missä oli jo varmaa, että Natoon liittymiselle oli kansan tuki takana...
Jetsulleen.Marinin kohtaamasta naisvihasta voi sanoa kaksi asiaa:
1. Se oli todellista, kuten koko viisikon kohtaama naisviha.
2. Marin ja viisikko eivät menettäneet vaaleissa 2023 luokkaa 20 paikkaa naisvihan takia.
Asiasta löytyy mielenkiintoista pohdiskelua mm. The Guardianista (Marin kaatui naisvihaan vaaleissa 2023) ja suomalaisten tutkijoiden pohdinnoissa mm. Johanna Vuorelmalta. Hänen mielestään mm. juhlimiskohussa kyse ei ollut naisvihasta, vaan paljolti kyse pääministerin instituutioon liittyvistä odotuksista, normeista ja rajoista.
Valtionjohto toimi selkeästi ja koordinoidusti kun eivät ilmoittaneet Nato-kantaansa? Juuri tämän takiahan tuo kansalaisaloite väsättiin silloin, kun ihmiset pelkäsivät, että asia ei tule käsittelyyn. Valtionjohto siinä alussa ei toiminut selkeästi ja koordinoidusti, mutta kun askelmerkit olivat selvät niin itse Nato-prosessi meni heiltä sitten hienosti.Valtiojohto toimi tässä ihan selkeästi ja koordinoidusti, eikä tärkeimmät päättäjät kantaansa etukäteen ilmoittaneet.
Ihmisten huoli oli varmasti aitoa, mutta ei tuo ole totta, että vain ja ainoastaan kansan painostuksesta asiaa alettiin ajamaan. Tästä alkaa kyllä jo ihan fantatietoakin olemaan. Kansan tuki totta kai tarvittiin ennen isoja askelia, siksi järjestys näyttää siltä, että kansa päätti ja valtiojohdon oli pakko seurata.Valtionjohto toimi selkeästi ja koordinoidusti kun eivät ilmoittaneet Nato-kantaansa? Juuri tämän takiahan tuo kansalaisaloite väsättiin silloin, kun ihmiset pelkäsivät, että asia ei tule käsittelyyn. Valtionjohto siinä alussa ei toiminut selkeästi ja koordinoidusti, mutta kun askelmerkit olivat selvät niin itse Nato-prosessi meni heiltä sitten hienosti.
Koronan hoito meni kyllä ihan vitulleen. Erittäin suuri ero esimerkiksi Tanskaan oli tiedottaminen. Tanskassa viranomainen oikoi virheellisiä käsityksiä koronasta, kun taas Suomessa lietsottiin pelkoa ja paniikkia viranomaisten toimesta. Tästä kärsii edelleen tietty kansanosa.Hallituskausi meni ja kyllähän puolueeton tarkkailija voi antaa Marinille täyden kympin korona- ja natoasioissa sekä myönteisen Suomi-kuvan viemisessä maailmalle.
Tiettyyn pisteeseen asti tämä on toki näkökulmakysymys, mutta tutkimusdatan perusteella koronan hoito Suomessa onnistui verrattain hyvin. Silloin, kun rokotteita ei vielä ollut, Suomessa tartuntamäärät suhteessa väestön kokoon pysyivät länsimaisessa vertailussa erittäin hyvin kurissa ja tätä indikoi myös se, että koronakuolleisuus pysyi pitkään hyvin pienenä lähes kaikkiin länsimaihin verrattuna.Koronan hoito meni kyllä ihan vitulleen.
Se oli valtionjohdolta täysin oikein tehty, että eivät ilmoittaneet Nato-kantaansa. Tämä siis, kun tarkastellaan ajanjaksoa, joka alkoi Venäjän suurhyökkäyksestä. Alkupäivinä näytti siltä, että ministerit ja presidentti ovat jonkinlaisessa shokissa, mutta kulisseissa tapahtui jo paljon. Ja kun palikat saatiin riviin ja ojennukset kuntoon, niin kulisseissa alkoi tapahtua aivan helvetin nopealla tahdilla todella isoja siirtoja. Se, että valtionjohdon julkiset kannanotot olivat ympäripyöreitä ja laimeita, oli selkeästi sovittu juttu, ja myös oikein toimittu. Myönteinen kantahan tuotiin julki vasta silloin, kun jäsenyyden hakemisesta ilmoitettiin. Tässä niin Marin kuin muutkin toimivat täyden kympin arvoisesti.Valtionjohto toimi selkeästi ja koordinoidusti kun eivät ilmoittaneet Nato-kantaansa? Juuri tämän takiahan tuo kansalaisaloite väsättiin silloin, kun ihmiset pelkäsivät, että asia ei tule käsittelyyn. Valtionjohto siinä alussa ei toiminut selkeästi ja koordinoidusti, mutta kun askelmerkit olivat selvät niin itse Nato-prosessi meni heiltä sitten hienosti.
Otetaan vielä huomioon, että ei hakupäätös ollut vain Suomen oma asia. Toki ihan vapaasti oltaisiin voitu hakea, mutta käytännössä piti varmistaa ensin tuki hakemukselle ja myös jonkinlainen odotusarvo asian etenemiselle suht nopeasti. Suomi ei halunnut tilannetta, jossa haetaan, mutta asia ei etene mihinkään. Siksikin jouduttiin varsinkin sodan alussa olemaan kieli keskellä suuta.Se oli valtionjohdolta täysin oikein tehty, että eivät ilmoittaneet Nato-kantaansa. Tämä siis, kun tarkastellaan ajanjaksoa, joka alkoi Venäjän suurhyökkäyksestä. Alkupäivinä näytti siltä, että ministerit ja presidentti ovat jonkinlaisessa shokissa, mutta kulisseissa tapahtui jo paljon. Ja kun palikat saatiin riviin ja ojennukset kuntoon, niin kulisseissa alkoi tapahtua aivan helvetin nopealla tahdilla todella isoja siirtoja. Se, että valtionjohdon julkiset kannanotot olivat ympäripyöreitä ja laimeita, oli selkeästi sovittu juttu, ja myös oikein toimittu. Myönteinen kantahan tuotiin julki vasta silloin, kun jäsenyyden hakemisesta ilmoitettiin. Tässä niin Marin kuin muutkin toimivat täyden kympin arvoisesti.
En nyt laskisi Uudenmaan sulkua miksikään nuuskamatkojen estämiseksi.Ne laittomuudetkin oli jotain nuuskamatkojen estämistä.
En muistanut, että tämäkin meni laittomuuksien piiriin. Mutta samat sanat, jälkiviisaana oli turhan järeä toimi, mutta tuossa vaiheessa ymmärrys taudista oli vielä vähäinen. Ja kyllä näitäkin pitää pystyä toimeenpanemaan, jos paska joskus osuu isommin tuulettimeen.En nyt laskisi Uudenmaan sulkua miksikään nuuskamatkojen estämiseksi.
No minusta oli, ja ei ainakaan kovin paljon väärä. Sen sijaan valtiojohdon jumettuminen pitkäksi aikaa optio-politiikkaan oli hyvin suuri virhe, josta oli lähellä muodostua täydellinen katastrofi. Ukrainan vastarinta meidät siltä pelasti.