Sanna Marin on politiikan Christiano Ronaldo, yksilöurheilija joukkuelajissa. Sannahan on ehtinyt jo useaan kertaan vakuuttelemaan, että "hänen sanojaan on ylitulkittu kotimaisessa keskustelussa". Toki se, että sanoja on ylitulkittu myös Ukrainassa ja valtaosassa kansainvälistä mediaa ei muuta mitään. Sannaa on ylitulkittu, Sannassa ei ole vikaa, Sanna ei tee virheitä.
Se tässä itseäni hieman mietityttää, että mikäli Hornet farssi romuttaa Sannan urahaaveet kansainväliseen huippuvirkaan, niin siinä tapauksessa tuo jää sooloilemaan joko hallitukseen pääministeriksi, valtiovarainministeriksi tai oppositiojohtajaksi. Kahdessa viimeisessä roolina olisi tarjolla muuta kuin ykköstähden rooli ja hieman vaikea uskoa löytävän motivaatiota mihinkään muuhun kuin tähtipelaajan rooliin. Ja vaikka saisikin tuon ykköstähden roolin niin tuskin tulisi Kokoomukselta jatkuvasti samallla tavalla syöttöä lapaan kuten viime hallituskaudella hallituskumppaneiltaan.
En usko Marinin jatkavan SDP:n johdossa ilman pm-pestiä. Vuosi, pari korkeintaan ja sitten huippuvirkaan ulkomaille. Niin oudolta kun se voi kuulostaakin, Hornet-kommentit saattavat siivittää Marinia ja jopa varmistaa valinnan, jos Marin sanoo kyllä. Nuori nainen vaatimassa hävittäjiä Ukrainalle ja keskustelua asiasta heti ilman, että Suomi edes ehtii saada F-35 tilalle, voidaan kokea monissa kansainvälisissä järjestöissä Ukrainan lasten ja naisten puolestapuhujana tai puolesta puhumisena. Tai Suomen pääministerin puhumisena Ukrainan suulla.
Marin käy yhden naisen kisaa myös miesvaltaista, luutunutta turvallisuuspolitiikan johtoa vastaan. EU:n parlamentin sosialistit, vihreät, vasemmisto ainakin näkevät Marinissa todennäköisesti valon. Kompromissiehdokkaana hän voisi käydä muillekin ryhmille.
Vasemmistossa Marinin sädekehä kasvaa ja fanikerhonsa kattaa aika hyvin myös somen ja jonkin verran mediaa.
Meille muille, mielenkiintoista seurata, mikä on Marinin seuraava siirto. Pidin kovana jo sitä, että keskustelua tulisi käydä siitäkin, annettaanko Horneteja Ukrainaan ennen ensimmäisten F-35 hävittäjien saapumista. Marin kyseenalaistaa siinä sivussa vasemmalla kädellä oman hallituksensa päätöksen ja puolustusvoimien arvion Suomen tarvitsemien hävittäjien määrästä. Marin haluaa keskustelullaan ainakin epäsuorasti ilmaista sen, että 64 Hornetia on liikaa Suomen puolustamiseen ja siitä voidaan keskustella, että annetaan jokunen Ukrainalle.
(Poistin Orpoa ja Purraa koskevan spekulaation Hornetien vähentämiskeskustelusta ennen F-35 tuloa, koska en löytänyt yhtään syytä, miksi he sellaista ehdottaisivat edes kännissä ja läpällä).