Ihan samallailla joka puolueesta syytetään kaikkia muita.
Tämä on vähän miten sen ottaa. Tottakai politiikalle ominaista on nostaa esiin toisen puolueen virheitä. Tyyleissä on kuitenkin eroja. Keskittyykö oma argumentointi vain tuomaan esiin toisten virheitä, vai onko argumentointi pääosin omien ratkaisujen tuomista esiin. Marin on poikkeuksetta keskittynyt tuomaan esiin lähinnä muiden virheitä. Karkeimpana esimerkkinä Purran syyllistäminen Soinin aikaisista yli 10v vanhoista apupaketeista.
Debatointi on terve osa politiikkaa. Viime vuosina poliittinen ilmapiiri on muuttunut kuitenkin paljon huonompaan suuntaan ja argumentoinnin taso on laskenut. Marin valitettavasti edustaa tätä huonoa kehitystä. Esimerkiksi eilisessä tentissä Marin osasi noudattaa puheenvuoroja kaikkein huonoiten. Hän arvotti omat puheenvuoronsa muiden yläpuolelle.
Sosiaalisessa mediassa tämä ilmiö on kasvanut jo kymmen vuotta. Varmasti näitä esimerkkejä on myös muista puolueista, mutta varsinkin Sebastian Tynkkynen on kunnostautunut tässä. Tyylinä on jakaa videoita, joissa heidän termein "jauhotetaan" jonkun väite sillä, että heitetään onelainerina jokin vastaväite, jonka sisältö on käytännössä täysin populistinen. Tässä luodaan se mielikuva, kuinka tämä sutkauttaja olisi ikään kuin voittanut väittelyn, vaikka hänellä ei ollut keskusteluun mitään konkreettista annettavaa.
Tämä kaikki on mielestäni isossa kuvassa huonontanut politiikkaa. Orpo eilen totesikin, kuinka hallituksen on tärkeää löytää yhteiset näkökannat. Tämä kyky tehdä yhteistyötä on vähentynyt merkittävästi ja se ei ole kansan eikä valtion etu. Marin on esimerkiksi selkeästi rankannut persut ulos omasta kokoonpanostaan perustelleen asiaa sillä, että heidän ihmisarvonsa eroavat tosistaan liikaa. On totta, että persuilla on eduskunnassakin sellaisia ehdokkaita, joiden retoriikka on minustakin rasistista. Persut on kuitenkin puolueensa siisteytynyt melko paljon sen alkuajoista.
Hankalinta tässä yhtälössä on se, ettei kansa välttämättä osaa lukea tenteistä ja keskusteluista sitä onnistuneinta puoluetta. Monen mielestä se eniten äänessä oleva puheenjohtaja voi olla voittaja, vaikka hänen argumenttinsa olisivat kuinka huonoja. Esimerkkinä vaikka eilinen, jossa Marinin suoritus oli kaikilla mittareilla kolmikon heikoin, mutta en usko SDP:n kannattajien tätä huomaavan. Kyse ei lopulta ole edes puoluekannasta. Marinin suoritus oli heikko, joku toinen SPD:n edustaja olisi hyvin voinut suoriutua paremmin.
Marin on nostanut itsensä liiaksi keskiöön, eikä hän kestä kritiikkiä tai kyseenalaistamista. Mielestäni olisi myös SDP:n etu, että se jäisi näissä vaaleissa oppositioon. Marin ei tätä tilannetta tulisi hyväksymään, vaan nostaisi todennäköisesti kytkintä. Tämän jälkeen voisi uuden nousun rakentaa terveemmälle pohjalle. Tälle olisi jopa melko hyvät saumat, mikäli KOK ja Persut alkaisivat heikentää ammattijärjestöjen valtaa ollessaan hallitusvastuussa.