No, siis itse asiassa hieman epäilin, että saatoin Trumpin kohdalla mennäkin sinne. Siihen se sitten lienee jäänytkin. Tuo Klose, siis eräs ammoinen anonyymi nicki JA-palstalla, oli kyllä ihan objektiivisestikin debiili, siitä varmaan olemme kummatkin yhtä mieltä?Juuh...
Jaa, mun mielestä ihan naseva vastaus typerään kysymykseen - ja varmasti kelpaa potentiaalisille demariäänestäjille. Fiksumpaa tietysti olisi ollut väistää jollain latteudella, mutta siitäkin olisi saanut komean jutun, koska kansalainen Hagert olisi joka tapauksessa kannellut Iltalehteen. Toivottavasti on tyytyväinen onnistuttuaan tavoitteessaan.Kiukuttelee kuin lapsi. "Ota siitä hius ja vie se huumetestiin".
Toivottavasti meillä on kohta käytökseltään aikuisempi pääministeri. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu.
Kansalainen kyseli Sanna Marinilta huumetestistä Porissa – Pääministeri irrotti hiuksen päästään
SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin ojensi hiuksiaan kansalaiselle, kun tämä tiedusteli huumetestistä.www.iltalehti.fi
Jos nyt jonkun mielestä Marin olisi oikein hyvä valinta valtiovarainministeriksi, niin perustelut saa kertoa vaikka heti. Tai vaikka myöhemminkin.Tarpeeksi pahaa talouskysymystä kun isketään pöytään niin Sanna tässä päättää ottaa ns. word salad -tekniikan käyttöön missä latoo lauseita pöytään mistä kukaan ei ymmärrä ei sitten yhtään mitään.
Teksteistä olen saanut myös sellaisen käsityksen, että subtanssi tarkoittaa aina sitä omaa poliittista näkemystä milloin mistäkin asiasta. Eli jos on vaikka kokoomuksen linjoilla, niin sitten kokoomuksen puoltamat asiat ovat "kovaa faktaa" mutta poliittisten vastustajien jutut "osaamattomuutta", "tunteella vetämistä" tai ihan vain "kommunismia" (vanha kunnon).
Hyvä kirjoitus mutta ei nyt ihan näinkään. Juuri näiden syytösten välttämiseksi olen itsekin käyttänyt esimerkkinä Li Anderssonia, jonka poliittisia näkemyksiä en todellakaan yleensä jaa. Li kuitenkin päääsääntöisesti on tehnyt kotiläksynsä käsiteltävästä substanssikysymyksestä.
Ei se nyt ihan niinkään ole ettei pääministerin substanssiosaamisella ole mitään väliä. Virkamiehet tuottavat tietoa päätöksenteon tueksi, mutta ministerin substanssiosaaminen on tuon tiedon käsittelemistä ja omaksumista. Jos sellaiseen siis halua, kykyä ja kiinnostusta on.
Kummeksun suuresti tätä nykyistä ilmapiiriä, jossa tietyt tahot puhuvat ikään kuin järkeen vetoavia argumentteja ole olemassakaan ja kaikki olisi silkkaa tunnetta ja ideologiaa tasapuolisesti ja kaikilla. Jos jossain puolueessa kielletään ilmastonmuutoksen tai koronaviruksen olemassaolo, ei silloinkaan pidä sortua false balance -harhaan ja kielenkäytön analysointiin koko objektiivinen todellisuus unohtaen.
Anderssonilla on kevyt salkku ja vain vähän vastuuta yhtään mistään. Toki olet tuossa oikeassa, että Andersson on hyvin perillä esim. sote-kysymyksistä, ja se on näkynyt viime vuosina vaalitenteissä.Hyvä kirjoitus mutta ei nyt ihan näinkään. Juuri näiden syytösten välttämiseksi olen itsekin käyttänyt esimerkkinä Li Anderssonia, jonka poliittisia näkemyksiä en todellakaan yleensä jaa. Li kuitenkin päääsääntöisesti on tehnyt kotiläksynsä käsiteltävästä substanssikysymyksestä.
Tietenkin näinkin. Mutta esim. valtion interventio talouteen on poliittisia valintoja puhtaimmillaan. Ei siihen ole mitään "substanssia", joka kertoisi, että juuri näin pitää toimia.Ei se nyt ihan niinkään ole ettei pääministerin substanssiosaamisella ole mitään väliä. Virkamiehet tuottavat tietoa päätöksenteon tueksi, mutta ministerin substanssiosaaminen on tuon tiedon käsittelemistä ja omaksumista. Jos sellaiseen siis halua, kykyä ja kiinnostusta on.
Nuo ovat kysymyksiä, jotka ovat pohjimmiltaan faktoilla todennettavia. Sen sijaan jos kysytään, mitä politiikkatoimia olisi pitänyt tehdä keväällä 2020 tai mitä ilmastonmuutokselle pitäisi tehdä, astutaan politiikan alueelle. Tällöin ei mielestäni valita enää faktan ja tunteen, vaan erilaisten poliittisten näkemysten väliltä.Kummeksun suuresti tätä nykyistä ilmapiiriä, jossa tietyt tahot puhuvat ikään kuin järkeen vetoavia argumentteja ole olemassakaan ja kaikki olisi silkkaa tunnetta ja ideologiaa tasapuolisesti ja kaikilla. Jos jossain puolueessa kielletään ilmastonmuutoksen tai koronaviruksen olemassaolo, ei silloinkaan pidä sortua false balance -harhaan ja kielenkäytön analysointiin koko objektiivinen todellisuus unohtaen.
Marin ei sanonut näin, vaan ilmaisi oman arvioinsa koko hallituksen Nato-politiikasta, ja siinä hän oli aivan oikeassa. Miten onnistunut tuo lausunto oli ja mikä oli Marinin henkilökohtainen kanta ovat eri asia ja jokaisen arvioitavissa.Marin jopa möläytti, että Suomi tuskin hakee hänen vahtivuorollaan jäsenyyttä.
Teksteistä olen saanut myös sellaisen käsityksen, että subtanssi tarkoittaa aina sitä omaa poliittista näkemystä milloin mistäkin asiasta. Eli jos on vaikka kokoomuksen linjoilla, niin sitten kokoomuksen puoltamat asiat ovat "kovaa faktaa" mutta poliittisten vastustajien jutut "osaamattomuutta", "tunteella vetämistä" tai ihan vain "kommunismia" (vanha kunnon).
Marinhan yritti tuota jo lähes vuosi sitten, tosin en ole varma mihin uutisiin ja kommentteihin tässä nyt viitataaan, että löytyykö PS suunnaltakin vanhempia kommentteja asiaan liittyen.Nyt kun tilanne on muuttunut, kaivellaan menneitä ja yritetään asettua itselle edullisempaan mielipidekoriin. Aluksi tätä yritti Purra, nyt näköjään myös Marin. Minusta tuo on lähinnä noloa. Kumpainenkin oli syvällä liittoutumattomuus-höpinöissä ilman aikomustakaan ajaa Suomea länteen. Marin jopa möläytti, että Suomi tuskin hakee hänen vahtivuorollaan jäsenyyttä.
Marinhan yritti tuota jo lähes vuosi sitten, tosin en ole varma mihin uutisiin ja kommentteihin tässä nyt viitataaan, että löytyykö PS suunnaltakin vanhempia kommentteja asiaan liittyen.
HS: Marin kääntyi Nato-jäsenyyden kannalle jo kauan ennen Venäjän hyökkäystä
Aiemmin Marin on suhtautunut Nato-jäsenyyteen kielteisesti. Hän sanoo, että myös Venäjän yhä pahentunut toiminta on vaikuttanut hänen näkökantansa muuttumiseen.www.is.fi
Populistisuudessa olet Marinin kanssa samalla tasolla.
Avataan nyt taas kerran, että Marinin hallitus nimitti taloustyöryhmän tekemään esityksen, miten Suomi saadaan taloudellisesti jaloilleen. Vesa Vihriälän johtamassa ryhmässä olivat mukana Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo. Suomesta ei saa kasaan yhtä asiantuntevaa ja poliittisesti myös yhtä edustavaa talousasiantuntijoiden ryhmää kuin Vihriälät. Työryhmän tehtävä oli näyttää tie pysyvään talouskasvuun koronan jälkeen.
Ydinasia Vihriälän työryhmän esityksissä oli se, että Suomen talousstrategiaksi on valittava vajaa kaksi vuotta ennen vaaleja 2023 kestävyysvajeen purkaminen vakauttamalla julkista taloutta. Jos kriisi heikentää pidempiaikaisesti talouden suorituskykyä, potentiaalista tuotantoa ja erityisesti alentaa työllisten osuutta väestöstä, Suomen kyky huolehtia hyvinvointilupauksestaan kansalaisille heikkenee selvästi ennen kriisiä vallinneesta tilanteesta.
Tämä ilmenee julkisen talouden alijäämien pitkäaikaisena kasvuna ja jo ennestään merkittävän kestävyysvajeen selvänä kasvuna sekä tästä aiheutuvana paineena julkisten palveluiden ja turvaverkkojen heikentämiseen.
Vihriälän työryhmä esitti yllä olevaan perustuen Marinin hallitukselle välittömiä toimia talouspolitiikassa elvytystoimien rinnalle. Konkreettinen suunnitelma julkisen talouden sopeuttamiseksi ja sopeuttamistarpeen vähentämiseksi rakenneuudistuksilla.
Vihriälän työryhmän asiantuntevuus ymmärrettiin oikeistossa hyvin. Marinin hallitus ei tehnyt mitään Vihriälän esittämistä toimenpiteistä siitä huolimatta, että työryhmä oli hallituksen itsensä nimittämä ja toimeksianto rakentaa tie koronasta talouskasvuun. Marinin hallitus sen sijaan keskittyi jatkamaan taikaseinärahoitusta, ylittti budjettikehykset ja järjesteli vielä lopuksi ministeritason palkkaluokille parhaat sähkötukirahat.
Se, että somessa haukutaan Marinin hallitusta surkeasta talouspolitiikasta, pohjautuu asiantuntijoiden esityksiin. Melkeinpä sanoisin disinformaatioksi tai ainakin kestämättömäksi näkemykseksi sitä, että Marinin talouspolitiikan arvostelu olisi Kokoomuksen "kovaa faktaa". Ei ole, vaan nimenomaan Suomen talouden parhaimpien asiantuntijoiden strateginen näkemys, jonka Kokoomus omaksui.
Joo, itsekin äänestin edellisissä pressan vaaleissa RKP:n Torvaldsia, koska tällä oli yhtenä kärkiteemana NATO, ja toiselle kierrokselle päästessään olisi pakottanut asian isommaksi aiheeksi tenteissä, ja Niinistökin olisi joutunut näkemyksiään avaamaan. No, ekalla meni, ja Niinistö selvisi kansaa kosiskelevilla lyhyillä heitoilla koko aiheesta. Toki olisin toisella kierroksella varmaan hypännyt Salen kelkkaan, ellen sitten olisi sympatiaääntä antanut Nilsille. Noin yleisesti on minusta huono, jos pressanvaalit ratkeaa ekalla, toisella kierroksella päästäisiin keskusteluissa paljon syvemmälle.Suomen politiikassa ovat olleet todella harvassa ne kansanedustajat, jotka ovat ottaneet kantaa NATOn puolesta ennen helmikuuta 2022. Muistan tämän hyvin, koska aika tiheällä kammalla on saanut etsiä NATO-myönteisiä edustajia niin eduskunta- kuin presidentinvaaleissakin. Niinistöä ja kokoomusta myöden liki kaikki ovat olleet suomettuneen YYA-paradigman vallassa.
Suomen politiikassa ovat olleet todella harvassa ne kansanedustajat, jotka ovat ottaneet kantaa NATOn puolesta ennen helmikuuta 2022. Muistan tämän hyvin, koska aika tiheällä kammalla on saanut etsiä NATO-myönteisiä edustajia niin eduskunta- kuin presidentinvaaleissakin. Niinistöä ja kokoomusta myöden liki kaikki ovat olleet suomettuneen YYA-paradigman vallassa.
Kyllä. Siltikin asiasta puhuttiin vähän, ja puolueillekin, myös Kokoomukselle, tuntui asian oikean ajamisen sijaan riittävän yhteistyön tiivistäminen ja Nato- option ylläpito. Ja uskon myös, että jos TP Niinistö olisi arvovallallaan asiaa edistänyt, jotain merkittävää olisi voinut tapahtua paljon aiemmin. Niinistö ei tehnyt kuitenkaan elettäkään sen eteen, että optiossa roikkumisen sijaan oltaisiin alettu ottaa askeleita jäsenyyden suuntaan.Tämäkin on silkkaa populismia erityisesti lihavoidun osalta.
Niinistön aikana Suomea on lähennetty NATO:n täysjäsenyyteen useilla päätöksillä ja sopimuksilla. Ne ovat olleet tie kohti täysjäsenyyttä alkaen yhteisten harjoitusten lisäämisestä NATO-maiden kanssa sekä asehankinnoista. Kokoomus on ollut puoluekokouspäätöksellä NATO-halukas jo pitkään ja puolue on nostanut asiaa eri tavoin julkisuuteen.
Tie NATO-jäsenyyteen on monimutkainen. Valittu tapa lähestyä askel askeleelta on osoittautunut järkeväksi, koska NATO:n kannatus Suomessa on ollut luokkaa 20 prosenttia 2/2022 asti. Kun historiaa katsoo, Suomi on ottanut koko ajan askelia lähemmäksi NATO-jäsenyyttä sen jälkeen kun Halosesta päästiin eroon.
Sama juttu. Niinistö ei ollut mikään Nato-ehdokas - höpisi jotain "eurooppalaisesta Natosta" eikä todellakaan pyrkinyt vakavasti ottaamaan asiaa esille, lähinnä lakaisemaan sen maton alle.Joo, itsekin äänestin edellisissä pressan vaaleissa RKP:n Torvaldsia, koska tällä oli yhtenä kärkiteemana NATO
Tämäkin on silkkaa populismia erityisesti lihavoidun osalta.
Niinistön aikana Suomea on lähennetty NATO:n täysjäsenyyteen useilla päätöksillä ja sopimuksilla. Ne ovat olleet tie kohti täysjäsenyyttä alkaen yhteisten harjoitusten lisäämisestä NATO-maiden kanssa sekä asehankinnoista. Kokoomus on ollut puoluekokouspäätöksellä NATO-halukas jo pitkään ja puolue on nostanut asiaa eri tavoin julkisuuteen.
Tie NATO-jäsenyyteen on monimutkainen. Valittu tapa lähestyä askel askeleelta on osoittautunut järkeväksi, koska NATO:n kannatus Suomessa on ollut luokkaa 20 prosenttia 2/2022 asti. Kun historiaa katsoo, Suomi on ottanut koko ajan askelia lähemmäksi NATO-jäsenyyttä sen jälkeen kun Halosesta päästiin eroon.
Nyt jälkikäteen voi sanoa, että presidentti Niinistö on ollut keskeisenä henkilönä muuttamassa virkakaudellaan Suomea kohti USA:n puolustustukea ja NATO-jäsenyyttä. Paljon suurempia askeleita ei ole demokratiassa voinut ottaa ilman puolueiden ja kansan tukea kuin mitä Suomi on ottanut.
Kyllä. Siltikin asiasta puhuttiin vähän, ja puolueillekin, myös Kokoomukselle, tuntui asian oikean ajamisen sijaan riittävän yhteistyön tiivistäminen ja Nato- option ylläpito. Ja uskon myös, että jos TP Niinistö olisi arvovallallaan asiaa edistänyt, jotain merkittävää olisi voinut tapahtua paljon aiemmin. Niinistö ei tehnyt kuitenkaan elettäkään sen eteen, että optiossa roikkumisen sijaan oltaisiin alettu ottaa askeleita jäsenyyden suuntaan.
No mitään faktojahan tästä ei ole. Itse pidän kuitenkin edelleen todennäköisempänä, että varmuuden vuoksi tiivistettiin yhteistyötä, mutta selvää linjaa kohti Nato- jäsenyyttä ei todellakaan ollut. Tuntuisi oudolta, että tällaista ei olisi millään tavalla alettu kansalle syöttää.Itsekin ajattelin aiemmin samaan suuntaan. Mutta tämä ajattelu ei kestä faktoja.
Ei Suomella ollut NATO-optiota. On siis mahdollista aika merkittävällä todennäköisyydellä, että Venäjän ja Putinin politiikkaa ymmärtävät Saksa ja Ranska eivät olisi päästäneet Suomea NATO:n jäseniksi Merkelin, Scholzin ja Macronin aikana ennen 2/2022. USA ei olisi tukenut yksin hanketta jos olisi muutenkaan. Trump ei ja Bidenhan halusi vakiinnuttaa USA:n ja Venäjän suhteita.
Joten päädytään siihen, että presidentti Niinistö ja hallitukset Halosen jälkeen etenivät siirto kerrallaan muiden antamissa puitteissa. Suomen NATO-jäsenyyden osalta Scholz teki jo ennen Venäjän hyökkäystä 2/2022 selväksi ettei hän tue NATO:n itälaajenemista. Merkel ei sitä ymmärtääkseni tukenut Suomen osalta, koska se olisi haitannut tai voinut haitata Saksan bisneksiä Venäjän kanssa tavalla tai toisella. Macron ei tukenut, vaan haluaa varmaan edelleen Venäjälle turvatakuita.
Virhe on siis katsoa asiaa Suomesta kun pitäisi katsoa siitä, mitä USA, Saksa ja Ranska tekevät ja sanovat. Niinistön ja Halosen jälkeisten hallitusten tie taisi olla melkoisen tukossa NATO:n osalta. Ja Ahtisaaren aikana käytiin keskustelu NATO-maiden ja Suomen välillä NATO-jäsenyydestämme. Epämääräinen viesti oli aluksi, että OK kunhan hoidatte Baltian puolustuksen hävittäjillä. Sekin sitten muuttui eikä Ranska ollut jäsenyyteen muistaakseni valmis ja keskustelut päättyivät.
No siis muistan kyllä keskusteluita noilta vuosilta, eikä kukaan, kukaan, edes puolella sanallakaan vihjannut siihen suuntaan, ettei Suomi halutessaan olisikaan päässyt Natoon. Se mahdollisuus oli periaatteessa meidän turvallisuuspolitiikkamme yksi kulmakivi, että kyllä pääsisimme jäneksi, jos haluaisimme. Ja Nato selkeästi ilmaisi saman asian, että ovi on kyllä auki, jos haluaisimme siitä astua sisään.Itsekin ajattelin aiemmin samaan suuntaan. Mutta tämä ajattelu ei kestä faktoja.
Ei Suomella ollut NATO-optiota.