Tämä Sanna Marinin pikkuinen narsistinen* piirileikki on mennyt nyt ihan nextille levelille tämän Hornet-casen vuoksi. Ja tälläkään kertaa Marin ei ole tehnyt mitään väärin,
"hänhän vain esitti kysymyksen ja siitä viattomasta kysymyksestä seuraa tällainen ihan kauhea poliittinen ajojahti. Että kyllä huomaa, että on vaalit tulossa", sanoo Marin. Koska hän on uhri. Aina ja joka kerta.
Marinissa ja hänen uskollisissa tukijoissaan on nimenomaan hyvin paljon samaa kuin Donald Trumpissa ja häneen sokeasti uskovassa vajakkikerhossaan. Kaiken huippu on se, että nämä Marin-lahkolaiset ylenkatsovat trumpilaisia, vaikka ovat ihan samanlainen kultin omainen joukko kuin Trumpin kannattajat. Kannatettavat asiat ovat toki hyvin erilaisia, ehkä jopa ääripäistä. Mutta ei poista sitä, että asioihin suhtaudutaan yltiömäisen intohimoisesti ja pyritään jopa korostamaan vastakkainasettelua.
*)
En väitä Marinin olevan narsisti, mutta hänen julkisten esiintymistensä perusteella voi helposti todeta, että narsistista persoonallisuushäiriötä sairastavalla ihmisellä on hämmentävän paljon samoja piirteitä kuin ketjun päähenkilöllä. Yhdysvalloissa narsistinen persoonallisuushäiriö on kategorisoitu DSM-IV luokituksen alle nimeltä
”Jatkuva mahtavuuden kokeminen kuvitelmissa ja käyttäytymisessä, ihailun tarve ja empatian puute. " (Lähde:
Narsistisen persoonallisuushäiriön muodostuminen
Lainaan vielä pätkän ko. kuvauksesta:
Kuinka monta kohtaa Marinin kohdalla te saitte listasta kiinni? Minä sain vahvasti kuusi ( 1, 2, 4, 5, 6, 9) ja lievemmin kaksi (3, 8). Minusta pitäisi olla huolissaan, että meillä on politiikan huipulla tällainen henkilö. Herätys Suomen kansa! Tuloksellista politiikkaa voi todistetusti tehdä ilman, että on itse kaiken keskiössä. Maailma toki muuttuu, mutta edelleen on todella jees omata tilannetajua ja kantaa vastuuta. Johtajan pitää johtaa, myös vaikeimmilla hetkillä. Hyvä johtaja on myös rehellinen, vaikka se vaikeata usein onkin.