Hyvin suuri osa äänestäjistä ei toki tiedä äänestämästään henkilöstä tai pääministeriehdokkaista edes tuon vertaa, eli sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku äänestää Marinia somejulkisuuden tjs. perusteella. Ja varsinkin, kun demokratiassa saa valita äänestyskohteensa ihan niin mielivaltaisella perusteella kuin vain haluaa.
Pahoittelut kun vastaus kesti. Työkiireitä. Hyvin perusteltu vastaus ja näen logiikan siinä taustalla. Olen jostain asioista kuitenkin eri mieltä.
Totta kai ihmiset saavat äänestää ketä haluavat, mutta mitä populismiin tulee, niin se on yleensä mielletty paheksuttavaksi, koska ihmisten ääniä on helppo kalastella erilaisin tempauksin. Kaikkihan sitä "vauvojen pussailua" jollain asteella harrastaa - varsinkin vaalien alla, mutta Marin on tehnyt sitä koko pääministerikautensa ajan - käyttäen häikäilemättä virkaansa alustanaan. Vauvojen pussailuahan tämä kaikki imagokampanjointi on. Vasemmistopopulismi tulisi olla yhtä paheksuttavaa kuin oikeistopopulismikin. Itse en pidä kummastakaan, koska näen sen potentiaaliset riskit väärän henkilön päästessä sitä harjoittamaan. Marin ei ole mielestäni "väärä henkilö" sillä allekirjoitan aika paljon hänen arvoistaan. Hän oli suosikkini pääministeriksi. Hallituskokoonpanokin oli paljolti sitä mitä ennakkoon halusin, vaikka nyt jälkikäteen pidänkin sitä isona virheenä - etenkin taloudellisesti, ja on erittäin epätodennäköistä, että tulen enää koskaan Vihreitä äänestämään... ellei Soininvaaralaiset voimat onnistu valtaamaan puoluetta takaisin.
Tuo "Marinin hallituskaudella ei ole ollut todellista pääministeriä / johtajaa" on vähän samanlainen argumentti, kun sitäkään ei voida oikein todistaa puolesta tai vastaan. Marin on ollut kaikkien kriisien hoidossa itse mukana ja tiedottamisissa itse esiintymässä. En sanoisi, että on tässä suhteessa suoriutunut ainakaan huonommin kuin edeltäjänsä.
Marinin hallituskauden johtajuuspuute on mielipidekysymys. Ei sitä oikein tarvitse todistella, mutta näkemykset on hyvä perustella elleivät ne ole päivänselviä, ja ehkä ne itselleni sellaisina ovat avautuneet. En ole pohjannut näkemyksiäni niinkään niihin henkilökohtaisiin kohuihin, joissa pääministeri on marinoitunut, vaan ihan johtajuuskysymyksiin. (Toki henkilökohtaiset kohut ovat vaikuttaneet siihen minkälaisena luonteena näen Sanna Marinin.) Aika multaa muistot ja Marinin kolmevuotiselle pääministerikaudelle on riittänyt tapahtumia niin paljon, että niitä on vaikea edes muistaa - varsinkaan haarukoida sieltä seasta pääministerinvirkaan liittyviä tapahtumia. Mutta yritän nyt perustella ulkomuistista.
Maski-gate koronakriisin alkuvaiheissa. Moni voisi pitää sitä huonona johtamisena, että Marin valehteli maskien merkityksestä syystä, ettei meillä ollut maskeja tarpeeksi. Itse en tuomitse Marinia siitä. Se oli valinta, jonka moni pääministeri olisi saattanut tehdä hänen sijassaan. Mutta se twiitti-episodi, jossa hän heitti julkisesti sen THL:n hepun (periaatteessa alamaisensa) bussin alle oli puolestaan käytöstä, jota en olisi odottanut pääministeriltä. En muutenkaan pidä johtajamaisena ominaisuutena virkamiehien julkista suolaamista.
Korona-aikakausi vaikutti muutenkin siltä, että Krista Kiuru johti koko showta, vaikka Marin olikin välillä eri mieltä. En tiedä asettuiko Marin välillä eri linjoille vain näön vuoksi pitääkseen kannatuslukuja yllä, vai oliko hän oikeasti sitä mieltä. Väitänkin, että tänä aikana sivullinen olisi otsikoiden perusteella luullut Kiurua pääministeriksi aina siihen asti kunnes katosi äitiyslomalle.
Johtamisesta voisi nostaa esiin muutamia henkilökohtaisina kämmeinä pidettyjä juttuja, mutta mielestäni nekin liittyvät siihen minkälaista esimerkkiä näytät pääministerinä muille;
- Aamupala-kohu. Hän sai kuulemma virheellistä tietoa alaiseltaan valtioneuvostonkansliasta. Mutta jos pääministerinä vaadit rikkaita "osallistumaan taloustalkoisiin" ja samaan aikaan ruokit jatkuvasti perhettäsi useilla tuhansilla euroilla veronmaksajien piikkiin oikeaksi luulemasi porsaanreiän kautta, niin onhan se melkoista kaksinaismoralismia ja kaikkea muuta kuin johtamista esimerkin avulla ja "osallistumista taloustalkoisiin". Olet myös itse johtajana vastuussa alaistesi virheistä, joista sinun tulisi kantaa oma vastuusi - ainakin pahoitella sitä.
- Yökerho-kohu altistuneena ilman virkapuhelinta. Marin ja Kiuru peräänkuuluttivat erityisesti hallitukselta ja ministereiltä toimia mikäli altistuvat koronatartunnalle. Viikon sisään tästä Marin saa kuulla altistuneensa koronalle, mutta päättää silti mennä julkiseen yökerhoon ja bailata pikkutunneille asti. Tästä väännettiin nopeasti virkapuhelinkohu, koska sekin oli tosiaan jäänyt kotiin, mutta viranpuolesta ajateltuna tämä oli mielestäni huonoa johtamista etenkin esimerkkitasolla. Jokainen kansalainen tiesi noihin aikoihin, että jos olet altistunut, on epäilyttävää mennä altistamaan muita.
- Bile-kohut. Nämäkin taipuivat lopulta tähän muotoon; "Eikö nainen saa tässä maassa bailata?" Mutta pääministerin viran puolesta tästä kohusta voisi huomioida seuraavan. Sanna Marinilla oli alunperin lomaa kyseisten kotipippaloiden yli, mutta hän jostain syystä päätti lopettaa lomansa ennen aikojaan juuri ennen kotibileitä ja vaihtaa vapaalle virassa olleessaan. Tähän en tiedä syytä. Ehkä halusi säästää lomapäiviä johonkin muuhun, mutta näin tehdessään hän osallistui vähän arveluttaviin kotibileisiin pääministerinä ja antoi vielä yksityishenkilöiden kuvata ne "jauhojengi-bileet, jota en myöskään suosittelisi pääministerin tekevän (mahdollisissa kiristystarkoituksissa, sillä Marinhan ei olisi halunnut kyseisten videoiden tulevan julkisuuteen). Niistä yökerhon jatkoilta Olavi Uusivirran ja muiden kanssa en sano mitään. Mutta kohta jatkui bileet pääministerin virka-asunnolla, jossa kaksi hänen vastuullaan olevaa vierasta pääsi kuvauttamaan rintansa Suomen virallisissa tiedotuslavasteissa. Tätä Sanna pyysi anteeksi, mutta aika nopeasti hän uhriutui tapahtumista ja käänsi tämänkin tilanteen voitoksi, josta ainakin itselle muodostui mielikuva, ettei hän oikeasti kokenut tehneensä juuri mitään väärin.
Ja kun mainitset tuossa, että pääministeri oli mukana kaikissa kriiseissä, niin Suomen kalleimpaan kriisiin (Uniper-neuvotteluihin) Marin osallistui kahdella tekstiviestillä biletyksen lomasta. Tämä on omasta mielestäni se isoin juttu. En vain pysty ymmärtämään sitä miten Marin pystyi jatkamaan biletystään Suomen isoimman taloudellisen kuprun häämöttävän edessä, vaikka vastapuolella itse Saksan liittokansleri perui oman lomansa neuvotteluiden vuoksi - ellei Marinin rooli ole todellisuudessa olla jonkinlainen tiedottaja ja vaalikameli, jonka vuoksi hän ei itse (eikä muutkaan demarit) nähnyt kovin tarpeelliseksi osallistua noihin neuvotteluihin. On hyvä myös muistaa, että Tytti Tuppurainen puhui melkoista muunneltua totuutta mainitessaan jälkikäteen, että Marinilla oli merkittävä rooli noissa neuvotteluissa, joten lienee selvää, että hänen läsnäololleen olisi ollut kysyntää.
Moni tasapainottaa näitä kohuja sillä, että Marin vei Suomen Natoon, mutta tämäkään ei pidä paikkaansa. Kansan mielipide vei Suomen Natoon. Marin toki veti Nato-rotsin niskaan ja otti kunnian tapahtuneesta tyylillä, mutta raskaimman työn tässäkin prosessissa teki Haavisto. Ja jos tarkkoja ollaan, niin se mitä Marin teki pääministerinä suhteessa Natoon, niin hän sanoi (ennen Venäjän hyökkäystä) Saksalaisen lehden haastattelussa, ettei Suomi mene Natoon hänen vahtivuorollaan, vaikka moni voisi pitää tällaisen lausunnon omavaltaista antamista hyvin vastuuttomana.
Pyrin tässä siis arvostelemaan pelkästään Marinin toimintaa hallituksen ja VNK:n johtajana. Ja mielestäni hän on suoriutunut viranhoidollisista velvollisuuksistaan paljon edeltäjiään huonommin. Katainen oli vastaavissa johtajuusongelmissa hänen oman "sixpackinsa" kanssa, mutta se oli lähtökohtaisestikin aika vaikea jos ei mahdoton yhtälö Kokoomuksen ja vahvan vasemmiston kesken. Vaikutti kuitenkin siltä, että Katainen kauhoi johtajana sen sekamelskan keskiössä parhaansa mukaan, vaikka toki jokaiseen pääministerikauteen osuu omat kohunsa lehdistön kaivaessa esiin kaiken mitä löytää. Marinin touhut ovat silti mielestäni omassa luokassaan. Hän ravisteli pääministeri-instituutiota ennennäkemättömällä tavalla. En tiedä oliko tämä oikein, mutta ei Sanna Marinia ainakaan demokraattisesti valittu ravistelemaan sitä. Kansa valitsi Bussikuski-Rinteen pääministerikseen, eikä hänen vaalikampanjassa puhuttu mitään instituution ravistelemisesta.
/img-s3.ilcdn.fi/aa748706f7295a36449cc78c86e66740d5bc8bdf2f9acf47c59718e439122595.jpg)
www.iltalehti.fi
www.hs.fi