Tuo kyseinen tieto ja sen käyttö on kyllä samassa lauseessa määritelty:
"joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa tai syrjintää pidetään hyväksyttävänä tai toivottavana tai ihmisiä verrataan eläimiin, loisiin jne. tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai esitetään alempiarvoisiksi"
Minkälainen tutkittu tieto tällaiseen venyy? Ei Suomessa enää kallonmuotoja mittailla...
Tiedon ylläpitämisestä ja yksityisyyden rajasta on olemassa lukuisia ennakkotapauksia. Poliisihan saa kyllä jatkuvasti rikosilmoituksia, mutta ne eivät läheskään kaikki johda jatkotoimenpiteisiin. Eikö ole vain hyvä, että tämä yleisön määrän tulkinta on poliisin ja oikeuden punnittavissa?
Tässä mennään aika äärimmäiseen tulkintaan, mutta liikutaan varmasti sillä alueella, jossa lakia voidaan tarkentaa ja pitää tarkentaa. Toisaalta virkamiehellä tässäkin on vuosi vuodelta enemmän ennakkotapauksia käytössä.
En minäkään kaikkien julkisuudessa nähtyjen syytteiden ja uhanneiden tuomioiden puolella ole, enkä todellakaan innostu sarjakuvapiirtäjien ripittämisistä, mutta se positiivinen puoli niissäkin on, että kun Ville Rantaa koskeva tutkimus nauretaan pihalle, on sillä mahdollisuus parantaa käsittelyjä jatkossa. Ennakkotapaukset muovaavat sitä, miten jatkossa vastaavia tapauksia käsitellään.
Tietoa, joka oikeuttaisi ryhmään kohdistuvaan väkivaltaan, ei todennäköisesti ole olemassa. Tai ryhmän jäsenten rinnastamiseen eläimiin tai rikollisiin. Tämä siis lain tarkoittamassa ilmaisussa, tietenkin voi olla olemassa vaikkapa rikollisorganisaation jäseniä, joiden kutsuminen rikolliseksi ei ole lainvastaista. Ihmisen rinnastaminen eläimiin ei ole lain tarkoittamassa mielessä oikein, mutta venäläisten sotilaiden sotarikokset eivät paljon muuta ansaitse. Näilläkin sotilailla on kuitenkin ihmisarvo, jota ei voida ottaa pois.
Tässäkin siis ongelmaksi muodostuu "ryhmän" käsite. Etniseen tai muuhun vähemmistöön ei voida todennäköisesti liittää mitään sellaista tietoa, joka oikeuttaisi esimerkiksi kutsumaan koko ryhmää rikollisiksi ym. Muistetaan kumminkin, että on ollut esimerkiksi kannibalismia, jota tietyt heimot ovat harrastaneet. Voitaisiinko näitä ryhmiä kutsua "eläimellisiksi" tavoiltaan?
Jos tehdään nämä reunahuomautukset, voidaan ehkä pitää totena, ettei Suomessa ole sellaista ryhmää, joka ei täyttäisi lain mielekkäämmän eli jälkiosan tulkinnan tiedon suhteen. Toisin sanoen, voidaan määritellä niin, että lause "ryhmän x jäsenet ovat rikollisia, eläimiä tai heidät pitäisi tappaa" on kokonaisuudessaan tuomittava.
Mutta en ole lainkaan varma, että lain ensimmäisessä osassa on oikeastaan mitään järkeä, koska tämän kohdan muotoilu on sekava, sisältää liikaa erilaisia mahdollisuuksia ja kytkee tiedon ja tiedon jakamisen tavan epätyydyttävällä tavalla toisiinsa. Jollakin tapaa voin ymmärtää, jos jostakin ryhmästä ei saisi jakaa kielteistä informaatiota, vaikka en itse hyväksykään tällaista mahdollisuutta, sikäli kun informaatio on yleisesti saatavissa olevaa tietoa.
Mutta puhtaasti aatteiden, ideologioiden ja uskontojen kytkeminen tähän soppaan on jo liikaa. Uskonnot eivät loukkaannu, eivät kärsi, eivätkä joudu vainotuksi länsimailla. Ja maailmankatsomuksia täytyy voida käsitellä myös satiirin keinon yms. En voi panetella, solvata tai uhata aatteita. Mutta on kuitenkin niin, että kiusaus tulkita asia tällä tavoin olla huomattavan suuri, jos tällaiseen tulkintaan on ns. julkinen paine.
Otetaan esimerkki, josta jokainen ymmärtää, mistä on kyse. Prof. Muhammad historiallisen tiedon mukaan meni naimisiin 7-vuotiaan tytön kanssa. Jos sitten joku kritiikko vetää tästä tiettyjä johtopäätöksiä ja julkaisee oman kärjistetyn mielipiteensä asiasta, hänestä tehdään varmasti rikosilmoitus ja se johtaa syyttämisprosessiin. Kuitenkaan kriitikko ei välttämättä vedä mitään johtopäätöksiä muslimeista tämän tiedon perusteella eikä siis syyllisty kokonaisen ryhmän panetteluun yms.
Tietenkään kriitikon toiminta ei ole viisasta myöskään oman henkensä vuoksi (vrt. Rushdie). Se ei ole viisasta yhteiskuntarauhan vuoksi. Mutta se kuitenkin kuuluu täydellisesti yksilön sananvapauden piiriin. Sananvapauden yksi tärkeä merkitys on siinä, että sen avulla mitkään asiat eivät ole liian korkeita eivätkä kritiikin ulottumattomissa. Tässä suhteessa laista helposti unohtuu "je suis Charlie".
Uhkailun merkitys on helppo ymmärtää. Ryhmän uhkailu on sinänsä outoa, mutta poliisi varmaan ottaa erityistarkkailuun tätä harrastavan henkilön. Sen panettelu ja solvaaminen ovat hyvin tulkinnanvaraisia asioita. Myös yleisesti saatavilla olevan informaation jakamista voidaan pitää panetteluna, jos se sisältää ryhmälle epäedullista tietoa.
Noin yleisesti, sananvapaus on oikeus, jonka jokaista narahdusta en lähtisi mittaamaan oikeusasteissa. Mielestäni yksinkertainen, selkeä muotoilu, jonka jokainen kadunmieskin voi helposti ymmärtää, olisi tällaisen lain oikea muotoilu, jos edes tätä lakia oikeasti tarvitaan. Perusperiaatteena on, että ihminen saa aina sanoa mielipiteensä asioista ilman että tarvitsee miettiä mahdollisia oikeudellisia seuraamuksia. Ne poikkeukset kävin tuossa jo lävitse.
Suomen kielen sanan "tieto" merkitys on hyvin laaja, eikä se rajoitu pelkästään mainitsemaasi tietoteoreettiseen määritelmään. Sanan voi kääntää englanniksi esim. muotoihin "data", "information" ja "knowledge". Tieto voi olla myös väärää tietoa, ja tässä muodossa sitä on käsitelty myös lakitekstissä: esim. Rikoslaki 15. luku §2 (perätön lausuma viranomaismenettelyssä) sisältää termin "väärä tieto". Tällöin siis yllä kirjoittamasi ongelma poistuu, koska selvästikin tieto voi olla myös väärää.
Muilta osin kuten
@Osmo Rapeli jo kirjoittikin: vaikea keksiä, minkälaisen totuudellisen tiedon pohjalta voitaisiin perustellusti päätyä lain perusteluissa mainittuihin, lain soveltamisalaan kuuluviin johtopäätöksiin.
Osittain vastasin edellä kysymykseesi: myös tosiasioiden siis yleisesti totena pidettyjen asioiden pohjalta voidaan esittää asioita, jotka lain määrittämässä mielessä voivat olla solvaavia, jos lakia tulkitaan esimerkiksi tietyn ryhmän omaksumien uskomusten mukaisesti. Toisaalta, voi olla myös vanhentunutta tieteellistä tietoa, jota käytetään jossakin tilanteessa jotakin ryhmää "vastaan". Onko kyseessä panettelu vai tietämättömyys, on taas niistä ongelmista, jotka tällaiseen tilanteeseen liittyvät. Tieteelliseen tutkimukseen liittyy myös kiistakysymyksiä, jolloin kaksi asiantuntijaa voi olla asioista eri mieltä. Kumpaa asiantuntijaa tässä tapauksessa pitäisi käyttää tietolähteenä?
Eikä pelkästään tieteellinen tieto, vaan myös yleisesti hyväksytyt uskomukset voivat toimia tietona julkaisuissa, jotka sittemmin tulkitaan panetteluksi. Itse asiassa, on vaikea edes julkaista mitään ilman että turvautuu joihinkin yleisesti ilmaistuihin uskomuksiin. Omat havainnot ovat tietenkin värittämässä kirjoitusta. Kaikki ihmiset eivät myöskään (tai pikemminkin, hyvin harvat) osaavat ajatella riittävästi omien johtopäätöstensä suhteellisuutta ja osaavat harjoittaa tietokritiikkiä. Kuitenkin sananvapaus koskee ihan jokaista ihmistä, myös sellaista, joka keskittyy liikaa omiin havaintoihinsa ja joka ei ehkä ymmärrä, mitä tarkoittaa väärä yleistäminen kokemuksista.