Nämä nettilehtien ylläpitäjät ovat yrityksiä joiden tavoite on YLEä lukuunottamatta tehdä taloudellista tulosta sekä YLE mukaanlukien ajaa omistajiensa (YLEn tapauksessa kansan valitseman eduskunnan valitsema hallintoelin) poliittisia intressejä. Nettikommentti, jos se nyt on joillekin on hankala käsittää, vertautuu loogisesti ja kaiketi oikeudellisestikin paperilehden mielipidesivulla julkaistavaan mielipidekirjoitukseen. Tuntuuko se sananvapauden rajoittamiselta, jos lehteen lähetetty mielipidekirjoitus jätetään taloudellisista tai poliittisista syistä julkaisematta?
Ei sananvapaus, eli kielitoimiston mukaan
kansalaisten perusoikeuksiin kuuluva oikeus ilmaista mielipiteitään julkisesti, tarkoita sitä, että kaikilla tahoilla olisi velvollisuus toistaa julkisesti aivan kaikki mielipiteet jotka sille esitetään.
Tietenkään Kauppalehti tai Maaseudun Tulevaisuus ei ikimaailmassa julkaisisi jotain vihervasemmistolaisia mielipiteitä, eikä vastaavasti mikään suuri sanomalehti anna kommenttikenttiensä täyttyä pienen porukan äänekkäästä "maahanmuuttokriittisestä" öyhötyksestä ja sen nostattamasta vastaöyhötyksestä, vaan sensuroi tai pistää kommenttikentät kokonaan kiinni kun sensurointi käy liian haasteelliseksi / kalliiksi.
Jos internet olisi ollut olemassa puolisen vuosisataa sitten, kaikki Suomessa Neuvostoliiton ehdotonta auvoisuutta ja rauhanomaisuutta julkisuudessa epäilleet olisivat mitä luultavimmin syyllistyneet juuri "nettivihaan" ja "vihapuheeseen".
Kovin moni lehtihän ei käsittääkseni tuolloin kovin mielellään neuvostovastaiseksi tulkittavia juttuja kirjoitellut. Rajoittiko joku näiden lehtien sananvapautta? Ei. Kyllä heillä olisi ollut täysi oikeus julkaista vaikka mitä öyhötystä Neuvostoliitosta, mutta jättivät omaehtoisesti julkaisematta, sillä sellainen ei olisi palvellut heidän taloudellisia ja poliittisia intressejään.
Sananvapautta voidaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan rajoittaa vain lainsäädännöllä, ja vain silloin kun se on erittäin perusteltua kansallisen turvallisuuden, yksilön oikeuksien, jne turvaamiseksi. Mikäli itsesensuurin sijaan valtiojohto olisi lainsäädännöllä kieltänyt mediaa julkaisematta tiettyjä sisältöjä, olisi se ollut nykymittapuulla sananvapauden rajoittamista. SKDL:hän ilmeisesti yritti tätä, tai ainakin heidän esittämänsä sotapropagandan kieltävä, pilkkanimellä "rauhanlaki" tunnettu, lakiesitys tulkittiin julkisuudessa yritykseksi kriminalisoida neuvostovastaisuus.