Itselleni eniten pumpun hakkausta aiheuttavat jostain syystä juurikin nämä Suomi-Ruotsi-salibandyfinaalit. Vaikea sanoa miksi, ehkä siksi, että ruotsalaiset vituttavat yli kaiken. Se on sinällään hieman outo juttu, sillä en tunne yhtään ruotsalaista, en ole koskaan puhunut kenenkään ruotsalaisen kanssa enkä edes ole käynyt Ruotsissa.
Voi toki olla, että historian dosenttina olen poikkeuksellisen hyvin sisäistänyt, mitä Ruotsi teki Suomella 1200-luvulla: Vei suvereenin, ikiaikaisen vapautemme. Sitä ennen elimme kaikessa rauhassa promiskuiteetissa, söimme pääasiassa ympäristöystävällistä kasvisruokaa mutta tarvittaessa metsästimme minkkejä huikopalaksi ja nussimme poroja tai vaikka naapurin mopsia jos siltä tuntui ilman nilkkimäisen rovastin ylenkatsetta.
Suomi teki finaalissa mahtavan nousun, mutta on vaikea arvioida, kuinka hyvä Jussilan Suomi loppujen lopuksi oli, sillä tällainen nousu perustuu aina enemmän tai vähemmän ”epätoivon hokiin”, jossa voidaan heittää alkuperäinen pelisuunnitelma roskiin ja ottaa surutta riskiä. Tämä ei siis ole mitenkään Suomen esityksestä pois, mutta olisi ollut kiva nähdä, millaista peliä Suomi olisi ”halunnut” pelata ilman shokkialkua.
Pääkallon Siltanen
kirjoitti viikolla hyvän kirjoituksen siitä, kuinka suomalaiset pelaavat liian käyrillä lavoilla, sillä se haittaa syöttöpeliä - ja olen tästä samaa mieltä. Paradoksaalisesti nuo käyrät lavat sitten toivat mestaruuden (ja voiton ekasta ruotsipelistä) Kainulaisen johdolla. Kyllähän tässä nimenomaan se oli Kainulainen, jonka ansiosta kannua nostellaan. Ja samalla tavalla myös Oilersin viimeisen finaalin voitto oli lähtöisin juuri Kainulaisesta. Itse asiassa Kainulaista ei ole aivan riittävästi hehkutettu MM-voitosta eikä myöskään tuosta Oilersin voitosta.
Toivottavasti Nico Salo lopettaa maajoukkuepelinsä tähän. Hyökkäyssuuntaan ei enää mitään annettavaa. Lisäksi Salon orastava pakki viittaa siihen, että satsauskaan ei ole enää tapissaan. Myös Salon toistuva ”kepeäotteinen naureskelu” median haastatteluissa viimeisen kolmen vuoden aikana ei kerro siitä, että sähly olisi hänelle enää varsinaisesti elämän ja kuoleman kysymys. Hyvä juttu sinällään, mutta tuo asenne ei riitä maajoukkueen kapteenille.
Rickie Hyvärinen veti kohtuu kisat, mutta selvästi vielä raakile. Kertoo siitä, että Suomella kehnosti tarjontaa vasempaan laitaan. Mutta toki Hyvärinen sai tästä hyvän kokemuksen, ja tullee olemaan isossa roolissa tulevina vuosina.
Toivottavasti vuoden 2026 kisoihin kootaan jonkinlainen kannustusryhmä katsomoon. Ilman sellaista suomalaisia on vaikea saada heräämään (vrt. jääkiekon mm-kisat; vaikka toki saba-katsojat ovat huomattavasti nuorekkaampia ja vetreämpiä kuin kiekkokisojen yritysvieraat). Eikä ryhmän tarvitse olla iso, pienikin porukka saa riittävän ison osan katsomosta mukaansa. Vuoden 2010 kotikisoissa ei mitään erillistä ryhmää tarvittu, mutta silloin sabahuuma oli Suomessa korkeimmillaan.
