Välieräpäivä takana. Ennakkoon oli tiedossa, että Suomi todennäköisesti menee helpohkosti finaaliin ja näin myös kävi. Ensimmäinen erä oli jo varsin hyvä. Pallollinen laatu oli tulostaulua parempi ja toisessa erässä alkoi sitten tulostakin tulla. Mukava, kun kaikki kolme kenttää saivat onnistumisia. Suomella istuu todennäköisesti huomennakin penkillä kaksi huippuluokan maalintekijää, joka on aika erikoinen tilanne, kun lähdetään Ruotsia vastaan pelaamaan. Kollektiivina lienee kuitenkin se paras vaihtoehto. Juuso Ahola on kisojen alun jälkeen noussut todella kovalle tasolle, joka on hirmuisen iso asia, nimittäin itselleni suurin pettymys on ollut Joona Rantala. Ei hän huonosti ole pelannut, vaan perusvarmaa suorittamista. Maalipaikoissa ollut kuitenkin ihan tuhnu.
Miska Mäkinen on ollut ehkä kisojen paras puolustaja, ellei jopa paras pelaaja. Huomenna mitataan sitten, kun vastassa on muuta parhaimmistoa. Ainakin itselleni selkeä all stars-pelaaja. Hiipivän tiikerin persoonallista peliä on ilo katsoa. Pelistä toiseen täysin dominoiva.
Eemeli Akola on osoittanut myös ettei todellakaan ole seiskapakki, miltä paikalta kisoihin lähti. Alpo Laitila ei ole osoittanut olevansa vielä kypsä MM-kisoihin ja Jere Niemelä on ollut paikoin hasardi. Tänään kuitenkin homma toimi ja tuskin huomiseksi muutetaan.
Oskari Heikkilä on ollut Suomelle todella merkittävä hyökkääjä, tietyllä tavalla jopa merkittävin. Hän on vuorollaan käynyt nostamassa jokaisen kentän tasoa. Huomenna lienee samalla paikalla kuin tänään.
Sitten se päivän pääpihvi, Tsekki-Ruotsi. Itse odotin, että peli voisi olla yksi kaikkien aikojen sählymatseista. Se olisi kuitenkin vaatinut sen, että Tsekki pääsee viemään peliä. Nyt Ruotsi puolusti alkuun laadukkaasti ja iski vastaan. Tsekin peli jäi todella riskittömäksi pyörittelyksi ja tuntui ettei oikein ollut mitään ajatustakaan mitä kautta pitkissä hyökkäyksissä maalipaikat rakenteuisivat. Ja kun tässä pelissä Tsekki oli edelleen tehnyt jostain käsittämättömästä syystä Tomas Jurcon peluutusvalinnan maalilla, niin Ruotsi otti tulostaulun haltuun. Jurcon pelitilannevalinnat osaltaan maksoivat maaleja Ruotsille kolme kertaa ensimmäisiin neljään. Toisessa päässä Jon Hedlund palasi tasolleen heikon Suomi-pelin jälkeen ja taululla 0-2. Tsekin kyvyttömyys reagoida pelin sisällä näkyi jälleen ja Ruotsi rallatteli lopulta todella helposti kypsällä pelillä finaaliin. Tämä peli lässähti kyllä todella rajusti Tsekin heikkouden vuoksi.
Huomenna sitten finaalissa tuttu kaksikko ja nyt uskon tulevan sitten todella laadukas matsi. Suomi on saanut hyvän itseluottamuksen päälle ja hyökkäyksissä on riittävä pituus ja kärsivällisyys ja vastureihin irrotaan terävästi. Tämä on varsin hyvä kombinaatio kärsimätöntä Ruotsia vastaan. Laukauksia ei pakoteta lähes koskaan ja jos peittoa kohti vedetään, niin laukaukset ovat pääasiassa niin kovia että niistä on vaikea lähteä suoraan kääntämään. Ruotsi sen sijaan tullee huomennakin jokusen vastahyökkäysmahdollisuuden antamaan hölmöillä laukausvalinnoilla. Ja huomenna nähdään muuten vastakkain huippuvireiset kaksi maailman parasta maalivahtia ja ehkä voidaan julistaa myös tässä kohtaa pariksi vuodeksi toinen niskan päälle. Ainakin, mikäli kotimainen vie jälleen veskareiden taiston.
Ah, nyt nukkumaan. Huomisesta tulee hieno sählypäivä!