Olipa turnaus! Vaikean ja heikon avauspelin jälkeen Suomi nosti, odotetustikin, tasoaan, mutta kyllä Ruotsin voittaminen kaksi kertaa heidän omalla maaperällään kertoo joukkueen henkisestä kantista paljon. Varsinkin tuon finaalin surkean ensimmäisen erän jälkeen nousu neljän maalin takaa tasoihin. Jatkoaika oli sitten ympäri pyöreä ja tällä kertaa Suomi teki paikastaan maalin.
Jussilan ensimmäset MM-kisat päävalmentajana ja tietyllä tapaa uuden sukupolven nousu nostaa tämän mestaruuden arvoa valtavasti.
Maalivahtikaksikko oli todella kova. Fälden pelasi hienot kisat ja harmittavasti joutui vähän sijaiskärsijäksi tuossa finaalissa. Mutta Markus Laakso. Vau, mikä sisääntulo tuossa tilanteessa ja oli täysin käänteentekevä pelaaja finaalissa.
Puolustuksessa isosti onnistujia. Lehkosuo pelasi kisat tasollaan, joka on korkea. Mäkinen nousi mielestäni kisojen parhaaksi puolustajaksi ja oli läpi kisojen naurettavan hyvä. Akola ja Jonaeson nousivat kisojen edetessä erittäin kovalle tasolle. Niemelälle, Laitilalle ja Tykkyläiselle sitten astetta vaisummat kisat ja olivat suurissa vaikeuksissa läpi kisojen, varsinkin kaksi ensin mainittua.
Astalasta ja Kainulaisesta lienee kaikki ylisanat käytetty. Iiskola nousi kisojen edetessä esiin. Heikkilä älyttömän hyvä ja monikäyttöinen työjuhta. Nuoremmista Hyvärinen ja Ahola paransivat kisoissa ja heidän aikansa tulee vielä.
Nämä kisat kuitenkin toimivat myös jäähyväisinä useammalle konkarille, joiden otteista alkoi näkymään, että aika kansainvälisissä otteluissa on täysi.
Onnea joukkueelle! Suomi on Maailmanmestari!!