Pinturicchio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Juventus, Jokipojat
Toiset kisat putkeen, kun seuraaminen oli puolittaista. Miellän itseni kuitenkin lajiniiloksi, koska liiton alaisissa sarjoissa vierähti parikymmentä kautta ja siihen juniorivalmennukset ja muut vastuut päälle. Korona teki omalta osaltani kiinnostukselle jotain, en oikein osaa selittää mitä.
Laji on ehkä jämähtänyt hieman paikalleen. Liigan nimibrändäykset ja draft -systeemit ovat olleet tekohengitystä, toki hyvä että jotain on sentään yritetty. Kuten joku ketjussa jo totesikin, niin kyllähän juniorimäärät ovat olleet laskussa. Lajikavalkadia on tarjolla melkoisen hurjasti ja tässä taloustilanteessa varmasti mietitään perheissä tarkkaan, että mihin lähdetään. Salibandya on pidetty kohtalaisen edullisena lajina, mutta kyllä oman jälkikasvun kohdalla on saanut todeta, että kulut lähtevät karkaamaan viimeistään siinä vaiheessa kun siirrytään valtakunnallisiin sarjoihin. Toki tilanne lienee sama muissakin joukkuelajeissa.
Ehkä enemmän ihmettelen tuota hieman puolivillaista harjoittelukulttuuria. Treenaaminen on sangen yksipuolista ja ylä-asteiässä alkaa ne kakkoslajit tippua pois, jotka olisivat vielä erittäin tärkeitä kokonaisvaltaiselle kehittymiselle. Sitten kun hangataan koko ajan kovaa lajitreeniä ja fysiikkaa tehdään vähän siinä sivussa, niin teini-iän alkuvaiheessa erilaisia rasitusmurtumia voi olla joukkueessa kauden aikana jopa puolenkymmentä. Toki oma näkemykseni perustuu vain yhden kaupungin tilanteeseen.
Mutta itse kisoista. Katsoin ainoastaan Ruotsi -ottelut. Ihan kelpo viihdettä molemmat ja hieman jopa eilen innostuin kirin käynnistyttyä. Voittomaalin kohdalla spontaani mölähdys, joka itselle mittari siitä, että asialla oli jotain merkitystä. F-Liigaa tulee seurattua niin vähän, että paljon oli itselle vieraita pelaajia mukana. Lastikan vaisuus yllätti ja Nico Salolle tainnut käydä mikakohoset, ei enää huippu-urheilijan mitoissa. Astalastan pelityylistä olen tykännyt aina, viihdyttävä pelimies.
Laji on ehkä jämähtänyt hieman paikalleen. Liigan nimibrändäykset ja draft -systeemit ovat olleet tekohengitystä, toki hyvä että jotain on sentään yritetty. Kuten joku ketjussa jo totesikin, niin kyllähän juniorimäärät ovat olleet laskussa. Lajikavalkadia on tarjolla melkoisen hurjasti ja tässä taloustilanteessa varmasti mietitään perheissä tarkkaan, että mihin lähdetään. Salibandya on pidetty kohtalaisen edullisena lajina, mutta kyllä oman jälkikasvun kohdalla on saanut todeta, että kulut lähtevät karkaamaan viimeistään siinä vaiheessa kun siirrytään valtakunnallisiin sarjoihin. Toki tilanne lienee sama muissakin joukkuelajeissa.
Ehkä enemmän ihmettelen tuota hieman puolivillaista harjoittelukulttuuria. Treenaaminen on sangen yksipuolista ja ylä-asteiässä alkaa ne kakkoslajit tippua pois, jotka olisivat vielä erittäin tärkeitä kokonaisvaltaiselle kehittymiselle. Sitten kun hangataan koko ajan kovaa lajitreeniä ja fysiikkaa tehdään vähän siinä sivussa, niin teini-iän alkuvaiheessa erilaisia rasitusmurtumia voi olla joukkueessa kauden aikana jopa puolenkymmentä. Toki oma näkemykseni perustuu vain yhden kaupungin tilanteeseen.
Mutta itse kisoista. Katsoin ainoastaan Ruotsi -ottelut. Ihan kelpo viihdettä molemmat ja hieman jopa eilen innostuin kirin käynnistyttyä. Voittomaalin kohdalla spontaani mölähdys, joka itselle mittari siitä, että asialla oli jotain merkitystä. F-Liigaa tulee seurattua niin vähän, että paljon oli itselle vieraita pelaajia mukana. Lastikan vaisuus yllätti ja Nico Salolle tainnut käydä mikakohoset, ei enää huippu-urheilijan mitoissa. Astalastan pelityylistä olen tykännyt aina, viihdyttävä pelimies.