Kyllähän näitä häpeän lähteitä löytyy. Harvemmin ne kuitenkaan ovat salaisia. Olen ihan julkisesti tunnustanut pitäväni mm. Britney Spearsin ja Kornin musiikista. Myös Barry White on laatutavaraa.
CD-kokoelmani joukosta ei kuitenkaan löydy yhtään albumia, jota varsinaisesti häpeäisin. Suureksi osaksi sen takia, että olen myynyt/antanut ne kaikki pois. Ennen levyhyllystäni löytyi sellaisiakin huippunimiä kuin Scooter, Limp Bizkit, Bomfunk MC's ja kyllä - jopa Puff Daddy.. Puolustuksekseni täytyy kuitenkin todeta, että Puffy ei oikeastaan edes iskenyt missään vaiheessa. Hyllyssä on saattanut joskus olla vielä paljon karmeampaakin kamaa, mutta alitajuntani torjuu varmasti traumaattisimpien nimien pääsyn takaisin tietoisuuden piiriin.
Joku elitisti saattaisi tietysti väittää rap-levyjeni olevan häpeän aihe. Itse en kuitenkaan ole tätä mieltä, vaan mielestäni hip hop on, oikeiden artistien toteuttamana, musiikkityylien aatelia.
Jos joitain uusia musiikkipaljastuksia pitää kuitenkin tehdä, niin todettakoon, että BSB:n "Quit Playing Games With My Heart" on edelleen kaikessa siirappisuudessaankin ihan tyylikäs tekele. Myös Linkin Parkilta löytyy pari aika hyvää biisiä kompensoimaan niitä lukemattomia paskoja kappaleita. Ai niin, Slipknotkin menee aika ajoin.
Suurin tunnustukseni lienee kuitenkin se, että The Rasmuksen (jo nimi puistattaa) "In the Shadows" on loppujen lopuksi ihan OK kappale. Toivottavasti Rasmusta diggaava ja Jatkoaikaa lukeva kaverini ei eksy tähän ketjuun..
Television ja elokuvien maailmassa häpeän kohteeni ovatkin sitten jo huomattavasti salaisempia. Esimerkiksi ihan tässä viime viikkoina olen alkanut katselemaan ykköseltä Gilmoren tytöt -nimistä sarjaa. En tiedä miten ja miksi, mutta niin siinä vain kävi. Eikä siinä mitään, mielestäni sarjan näyttelijäsuoritukset ja dialogi ovat aika laatukamaa.. Mutta se alkumusiikki. Se on siirappisuudessaan sitä luokkaa, että sarjaa katsoessa pitää aina avata tekstarilta valmiiksi joku hämysivu, jonka voi naksauttaa päälle, jos joku sattuu huoneeseen tulemaan. Ainakin Vaahteraliigan sarjataulukko sopii tähän tarkoitukseen hyvin.
Eipä tässä muuta.
"Onneksi ei mennyt kuin kunnia."