Meitä on varmasti satoja ellei tuhansia, jotka ovat aikanaan työn tai koulun perässä joutuneet muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Minäkin tulin pääkaupunkiseudulle jo 70-luvulla, joskin vastahakoisesti, mutten yksinkään alaikäisenä voinut asua. SaiPa istutti jo pikkupoikana sputnikin rintaan, alttiita kun oltiin 60-luvun lopun huumassa, eikä se sieltä ole hävinnyt, vaikka välillä on piilotellutkin. Kyllä SaiPan pelejä muutama kauden mittaan tulee livenä nähtyä ja Telian diilillä loput.
Tupaukko on oikeassa, että seudulla asuvilla on paras mahdollisuus lähikannattaa seuraa ja seurauskollisuus on kunnioitettava hyve. Mutta kisa sponsoroitavista kohteista on kova, muutkin lajit haluavat apajille. Ihmisillä on varaa valita eikä kaikille SaiPa ole se ykkösjuttu Lappeenrannassakaan. Monet käyvät katsomassa pelejä satunnaisesti ja jos mitään erikoista ei jää mieleen ja on muutakin puuhaa, seuraava kerta saa odottaa. Lisäksi on tämä koronariesa, mikä vaikeuttaa entisestään tilannetta.
Uskon, että kaikki jatkislaiset sputnikit toivovat seuralleen parasta konkurssista puhumattakaan. Mutta jos täällä pohditaan myös pahinta skenaariota, ei sekään lie harvojen yksinoikeus. Onhan se hyvä pohtia kaikkia vaihtoehtoja ja olla realisti sen sijaan, että ummistaa silmänsä ja vetää peittoa korville. Kaikki varmasti haluaisivat, että seura jatkaisi liigassa ja kehittyisi edelleen, mutta aina se ei yksin ja omin voimin onnistu. Kaupungille asia ei tunnu olevan kovin tärkeä (esim. halliasia), vaikka puheet muuta kertoisivat. Sääli. Kakun jakajia riittää.