Aika paljon pitää tapahtua, tai oikeastaan olla tapahtumatta, jos meikäläisen seuraava auto ei ole sähkö. Pystyn jopa elämään sen kanssa, että mun autohallissa on tällä hetkellä kielto auton lataamiselle tolpasta. Kai se jonain vuonna on jo rempattu tolppien osalta niin, että latauspiste löytyy ruudun vierestä. Mitään kiirettä kun ei ole vaihtaa autoa. Jos tässä nyt joku vanhaan sykliin perustuva autokuume olisikin, sitä kuumetta hellittää se, että bensakoneeseen tai edes lataushybridiin vaihtaminen ei houkuttele oikeastaan yhtään, kun elämme selkeää murrosvaihetta. Ajot ovat lyhyttä kaupunkiajoa ja kesällä mökkireissut, max. 300 km sisältäen kotimatkan, mökillä saa helposti auton letkun päähän. Päivänselvästi vaaka kallistuu täyssähköön sitten joskus.
Pisimmätkin normaalit satunnaiset ajot jäävät vielä rangen sisään, epänormaaleja ajoja ei tule kovin paljon. Viime vuonna käytiin Saariselällä. En edes harkinnut ajamista, vaan Ivalosta vuokravehje alle. Kerran ajanut lähisuvun seurana Lappiin, kuskin vaihto pari kertaa matkan aikana. Oli niin tappavan puuduttavaa, etten viitsisi vapaaehtoisesti tehdä. Eipä tee nykyään lähisukukaan, vaan autojunaa harrastavat, kun siellä ramppaavat. Tänä vuonna tehtiin hiukan harvinaisempi kevätreissu Kolille, mikä olisi sähköllä vaatinut jo lataamista välillä. No niin vaati nytkin sekä kuskille että apukuskille, joten teoriassa ei olisi aiheuttanut mitään ongelmaa. Mutta mites se käytäntö, kun autokanta muuttuu? Tuossa edellä olikin jo laskelmia. Kai täällä on nytkin jo jengiä, joka ei ole päässyt samalla sekunnilla pikalataukseen. Mites noista tilanteista selvitään käytännössä? Siis nimenomaan käytännössä, ei teoriassa. Omakohtaisia kokemuksia tässä koitan kartoittaa teiltä, arvon palstaveljet/sisaret. Jäättekö venaamaan, vai kurvaatteko seuraavaan googlen ehdottamaan paikkaan?