Armottoman flunssan kourissa sattuu lihaksiin jo pelkkä juoksemisesta kirjoittaminen, mutta laitetaan nyt jotain työajan kuluksi kun tuli viikonloppuna pitkästä aikaa uskallettua pidemmälle lenkille.
Viime lokakuusta lähtien ei ollut ennen tätä tullut juostua yhtään yli n. 12 kilometrin lenkkiä. Niitä on ollut melko säännöllisesti, loput sitten 7-10 kilometrin mittaisia ja syynä siis todella paskamaisesti ajoittain pidemmillä lenkeillä vihoitteleva oikea jalka.
Nyt oli pakko pitkästä aikaa kokeilla lauantaina aikalailla tasan 5 kuukauden tauon jälkeen pidempää pätkää, ja sisäradalla tuli juostua pari tuntia ja 23 kilometriä. Ihan hyvältä tuntui, rata oli aika kova ja armoton tietenkin tuolle jalalle eli hieman hirvitti mitä tuleman pitää, mutta hyvin rullasi ja juoksukondis tuskin on muutenkaan tuossa ajassa laskenut kun treenaaminen ei ole vähentynyt muuta kuin pitkien lenkkien osalta. Tilalle tosiaan on tullut niitä täälläkin mainitsemiani kovavauhtisia lyhyempiä juoksumattotreenejä, ja muutenkin ehkä enemmän lihaspuolen treeniä on tullut jaloille eli eiköhän siitä ole ihan helppo taas siirtyä noihin viime syksyyn asti jatkuvasti ohjelmaan kuuluneille parinkympin lenkeille. Olettaen siis, että niitä pystyy juoksemaan ilman kipuja.
Pohkeet vetivät pitkästä aikaa hyvin jumiin, mutta nekin olivat jo seuraavana aamuna lumitöihin lähtiessä ihan iskussa ja hyvä niin. Muutenkaan mitään jälkikipuja ei onneksi tullut, eli eiköhän tässä sopivasti kevään lähestyessä tule hiljalleen taas alettua rullailla pidempiä lenkkejä ulkona teiden hiljalleen paljastuessa lumen alta.
On muuten harvinaisen kipeänä nyt paikat. Ehkä jollain muullakin flunssataudin hyökätessä iskevät lihakset ja paikat kipeäksi ja helläksi. Nyt tuli tiistaina juostua kovavauhtinen juoksumattotreeni ja puntit päälle, eilen oli kova tunnin sulkis ja siihen puntit päälle, illalla ja yöllä sitten joku flunssapöpö kehiin ja voi jumalauta että nuo edellispäivien urheiluissa käytetyt lihakset ovat nyt aivan tulessa. Harmi jos menee loppuviikko viikonloppuineen lepäämisen merkeissä, tänään oli sovittu punttis, huomiseksi taas sulkis ja punttis ja viikonloppuna nyt ei muutenkaan ole kiva olla pois pelistä. No, eipä se ole koskaan kiva kun jumiutuu vasten tahtoaan sohvan pohjalle mutta kai se on nyt taas pakko.